perjantai 30. elokuuta 2013

Ruoka(ilu)postaus

Ruokavalioni, tai oikeastaan ruokailujeni, kompastuskivet. Siis asiat joita pyrin parantamaan:

  • Aamupala. Aamupalan sisältöhän on mun mielestä ihan riittävän hyvä, mutta tapa jolla hoidan aamupalastelut on liian usein perseellään. Ensinnäkin aamuvuoropäivinä syön aamiaisen vasta oltua reilun tunnin töissä ja pari tuntia hereillä. Kiireettöminä aamuina kanssa käy niin. Juon kahvia usein tyhjään mahaan ja sit ei olekaan nälkä ja aamupala tulee nautittua vasta parikin tuntia heräämisen jälkeen. Veretseisauttavan huono tapa! Pois se minusta, vaikka rautalankaa vääntämällä. Yksi hyvä keino tähän on tuorepuuron väsääminen joka ilta valmiiksi jääkaappiin. Ja kahvinkeittokielto ennen kuin aamupalat on hoidettu naamariin.
  • Välipaloihin ja palkkareihin panostaminen. Liian usein oon niin sanotussa hirvee nälkä -tilassa. Okei, jopa niin usein että kuuleen siitä kuittailua. Okei joo, kuulen sitä myös muutamalta kaverilta enkä vaan kotona. Toi mun hirvee nälkä -tila on vähän sellainen vitsi. Puolustaudun kyllä sillä, että oon suuriruokainen. Ja sit vähän dramaattinen kans. Sellaisethan usein on hirveen nälkäisiä kavereita. Tiedättekö? Tässä yks konsti vois olla.. katoppas, välipaloihin ja palkkareihin panostaminen.
  • Ennakointi. Se auttais oikeesti myös tohon edellämainittuun asiaan. Sitä ei paljon hirvee nälkä -tilaan vaadita, kun rupee kokkaamaan silloin kun tuntee nälkää. Tossa oon kyllä oikeesti kehittynyt aika paljon, mutta sitten on ihan sellainen suurempikin ennakointi. Että tekis asioita valmiiksi jopa jo edellispäivänä. Teen sitä kyllä joskus ja pyrin siihen (riippuen toki aiotusta safkasta), mutta usein se vaan unohtuu. Tarkoitan tässä esimerkiksi sellaista, että edellisiltana voi pilkkoa esim. kasvikset seuraavan päivän pataruokaan. Voi kuinka sitä ihminen onkaan itseleen kiitollinen, kun töistä tullessa voi vaan heittää kamat uuniin ja ottaa pikku lepiä sen ajan, kun ruoka valmistuu ihan ittekseen.
  • Iltapainotteinen syöminen. Väitti asiantuntijat ja mitkä mitä tahansa mitä muuta, niin se kyllä jossain määrin sopii mulle. Minä väitän takaisin, oon kuitenkin vielä toistaseks ollut sen oman kroppani asiantuntija. Mutta pikkasen voisin tuota kuitenkin viilata alaspäin. Entäs sitten se säännöllinen ateriarytmi? Teen töitä kolmessa vuorossa elikkä myös urheilen milloin mihinkäkin aikaan päivästä. Oon sitä mieltä, että sellaisessa elämässä ei voi olla yhtä pätevää ateriarytmiä, joka toimii ihan jokaiseen päivään. Se on jossain määrin haastellista, tai enempikin ehkä tarkkaavaisuutta vaativaa.
  • Karkit ja muut herkut. Oon niiden kanssa vähän sellainen on/off -tyyppi. En mä syö ongelmallisen usein herkkuja, mutta kun syön, niin syön niitä ongelmallisen paljon kerralla :D. Musta on jännä, että on sellaisia ihmisiä olemassa jotka ostaa karkki- tai sipsipussin ja syö sieltä jotain 50 grammaa. Sillon kun rupeen edellämainittua tavaraa syömään, niin huoletta voi laittaa ykkösen, jopa kakkosen, siihen eteen! Vaikka onko sillä nyt niin väliä, jos kokonaiskulutus pysyy kuitenkin aisoissa.. Se vaan on niin hassua, miten erilaisia ihmiset on.
Eipä tälläkertaa muuta, KKKK (Kokoajan Kehittyvä Kokeileva Keittiöni) kuittaa!


torstai 29. elokuuta 2013

Hyvää oloa liikunnasta -tapahtuma Aalto Alvarissa

Alkuviikko se on kulunut varsin haipakkaan ja reippaasti, aina tähän päivään saakka. On tullut kuntoiltua ja puuhattua kaikennäköistä. Eilen oli eka koulupäivä, jonka jälkeen lähdettiin duuniporukalla päijänneristeilemään. Ilta venyi pitkälle yöhön asti ja tää päivä onkin sitten ollut käytännössä ihan yökkäripäivä. Mies oli päivän töissä ja minä huilailin täysin omassa seurassani kotona. Torkuin vuoroin sängyssä ja vuoroin sohvalla. Eilisilta oli kyllä sen verta mukava, että kyllä tätä oloa nyt päivän järsii. On mulla kyllä ihan huippuihanat työkaverit. Huomenaamuna voikin sitten hikoilla tän olotilan pois ja palata normiarkeen.

Huomenna aion myös lähteä 30km:n pitkikselle, nimittäin pyöräileväksi lenkkikaveriksi Jlle. Sillä on viimeinen pitkis ennen Finlandiaa. Oon aika varma, että se tulee tykittelemään ihan huippuhyvän ajan siellä, koska sen treenit on kulkenut ongelmitta ja juoksukunto on varmasti terävintä koskaan. Muakin vähän jännittää sen puolesta :). Omien hölkkäkokeilujen kanssa sensijaan löin päätäni seinään alkuviikosta. Tuo kinttup*rkele oli siis aika huonona. En kuitenkaan jaksanut siitä masentua. Tottuhan sitä, kun usein sattuu, sanois mun -tapaturma altis veljeni. Josko jouluun mennessä?

Iltasella ollaan raastettu tyrnimarjoja. Niitä kuulkaa on.


Kuluneella viikolla oli paikallislehdessä juttu uimahallin romahtaneista kävijämääristä. Eipä tuo minään yllätyksenä tullut, hinta kun on melkoisen korkea. Sitä olen aiemminkin täällä blogissa kritisoinut. Uimahallin täti kertoi kuitenkin minulle viime viikolla huhun, että kaupungin työntekijöille olisi tulossa kampanja joka sisältäisi kunnollisen alennuksen tuonne uimahalliin. Toivottavasti tuo huhu pitäisi paikkansa! Näköjään kaupunki on myös muutoin ottanut asiaa hoitaakseen, sillä viikonloppuna Aalto Alvarissa järjestetään hyvää olo liikunnasta -päivät:

"Jyväskylän liikuntapalvelut järjestää Hyvää Oloa Liikunnasta – tapahtumapäivät AaltoAlvarissa. Tapahtumassa pääset tutustumaan syksyn ohjatun liikunnan palveluihin ja ilmoittautumaan ryhmiin, saat liikuntaneuvonnasta vinkkejä harjoitteluusi, voit mittauttaa kehonkoostumuksesi ja ennen kaikkea nauttia hyvästä tunnelmasta! AaltoAlvarin aulassa on myös paikallisia urheiluseuroja ja yhdistyksiä esittelemässä toimintaansa.
Perjantain ohjelma on suunnattu iäkkäille ja lauantain ohjelma aikuisille sekä perheille. Lauantaina menossa mukana Los Piratos - Seikkailuntäyteistä merirosvomusiikkia pienille ja isoille seikkailijoille!
Päivien ohjelmarunko aikatauluineen löytyy osoitteesta www.jyvaskyla.fi/liikunta.

Sarjakortti nyt kampanjahintaan tapahtuman ajan

Kertamaksu tapahtumaan on aikuisilta 6,50 € (norm. 9 €) ja lapset, opiskelijat ja eläkeläiset 5 € (norm. 6,50€).
Tapahtumapäivien aikana on mahdollisuus ostaa myös 10 krt sarjakortti kampanjahintaan 80 € (sis. rannekemaksun, norm. yht. 96 €) ja lapsille, opiskelijoille ja eläkeläisille 50 € (sis. rannekemaksun, norm. yht. 71 €). Sarjakortilla pääset niin uimaan, kuntosalille kuin osallistumaan ohjatun liikunnan ryhmiin. Valinnanvaraa riittää, AaltoAlvarilla on tarjolla useita erilaisia sali-, kuntosali- ja vesiliikunnan ryhmiä eri ikäryhmille.
Vesiliikuntakeskus AaltoAlvari on tapahtumapäivinä normaalisti auki perjantaina kello 6.00–20.30 ja lauantaina kello 10.00–18.00."

 Itse ajattelin osallistua tapahtumaan lauantaina :).

Oon (ilmeisen onnistuneesti) opettanut mun kummitytskälle
puiden halailua. Tänään mun sisko lähetti tän kuvan. Kuulemma
muut lapset leikkivät :D. Voi tuota mun rakasta!

tiistai 27. elokuuta 2013

Terveydenhuoltojärjestelmä vai sairaudenhuoltojärjestelmä?

Ennen kuin aloitan (kohtalaisen pitkän) paasaukseni terveydenhuollosta mun täytyy sanoa, että pääsääntöisesti oon kyllä saanut ihan tosi hyvää palvelua aina. Pääosin oon käyttänyt joko julkisen sektorin palveluita tai työterveyshuoltoa. Muutaman kerran näiden urheilujuttujen myötä olen käyttänyt lääkäripalveluja yksityissektorin puolelta. Tosin oon kyllä elämässäni joutunut aika vähän (onneksi!) käyttämään ylipäänsä minkäänlaisen terveydehuollon palveluja, joten mistään laajasta kokemuspohjasta ei voine puhua. Viisi vuotta sitten leikattu olkapää on ainoa juttu, jota edeltävästi täytyi enemmän käydä tutkimuksissa/lääkärissä. Sitten on jotain "satunnaisia perusprobleemia" (niinkuin lähes kaikilla meistä) ja migreenilääkereseptin uusimista, siinäpä ne. Tuo olkapääasia hoidettiin varsin mallikkaasti silloisen työterveyshuollon puitteissa aina magneettikuvaan saakka, josta homma eteni sairaanhoitopiirillä niin ikään varsin mallikkaasti. Kaupungin työntekijänä tuo työterveyshuolto on ihan tosi suppeaa ja tuntuu, että juuri mikään ei kuulu niille. Kun esimerkiksi vertaa mun ja mun miehen työterveyshuollon palveluita, ei niistä voi edes puhua samana päivänä!

Oon tässä siis mietiskellyt sitä, että pitäisköhän mun varailla aikaa urheilulääkärille tuon kintun kanssa. Ja mikäli tää vaiva tulee vaan pitkittymään ja pitkittymään, niin toki aion niin tehdäkin. Hienoista edistymistä on kuitenkin tapahtunut ja oon miettinyt, että ehkei mun ihan vielä kannata kaivaa kuvetta kuullakseni, että ole kärsivällinen. Nyt kuitenkin Finlandia Maratonin lähestyessä olisi tarvetta ollut lääkärintodistukselle ja kuten olen aiemmin täällä blogissa arvellutkin, niin säätämiseksihän sekin meni. Soittelin tuossa viime viikolla asiasta työterveyshuoltoon ja sieltähän tuli kehoitus mennä omaan terveyskeskukseen. Totesin jo saaneeni omasta terveyskeskuksesta kehoituksen olla yhteydessä työterveyshuoltoon. Eli jälleen kerran pompottelua, eikä kokonaisvaltaisesta hoidosta tietoakaan.

Kysyin vastaanottovirkailijalta mielipidettä siihen, että kun olen nyt neljä ja puoli kuukautta kärsinyt kantapään kivusta, hoitanut sitä kaikin keinoin ja käynyt omakustanteisesti fysioterapiassa, niin mihin he vetävät rajan siinä milloin on oikeus saada julkisen sektorin palveluita. Että vaikka tää kipu nyt varmaan eniten liittyy mun harrastukseen, niin kyllä se liittyy myös työhön (ainakin päivinä jolloin pitää olla paljon jaloilla) ja elämään ihan muutenkin, kuin vain harrastusmielessä. Koska tää vaiva on näin pitkittynyt, niin jonkunhan tässä on jossain vaiheessa otettava kantaa siihen, onko aihetta jonkinlaisiin jatkotutkimuksiin. Tuo virkailijahan oli siis todella mukava ja ystävällinen ja hän sanoi voivansa minulle tuolla perustein kiireettömän ajan varata, jolloin sitten samalla voisin pyytää, että josko lääkäri tuon todistuksen kirjoittaisi. Kaikenkukkuraksi mua nyt jotenkin muka hävettää sitten mennä sinne! Hemmetin hemmetti. Miks ihmeessä muka hävettää ottaa vastaan lääkärin apua, jos on yli neljän kuukauden ajan kärsinyt enemmän tai vähemmän kivuista. Varmaan sitten siksi, kun tuossa nurkan takana ei kuitenkaan infarkti (toivottavasti) kolkuta. Tyhmä tyhmä minä!

Tiedän ihmisiä, joiden kipuiluja esim. selässä tai yläraajoissa hoidetaan mukisematta työterveys- tai perusterveydenhuollossa. He ovat säännöllisen epäsäännöllisesti sairaslomalla työstään. On tullut vastaan jopa tapauksia, että ollaan sairaslomalla olkapääkivun vuoksi ja samaan aikaan laskettelulomalla. Tai selkäpotilaana hypätään ympäri huvipuistolaitteita. En halua tuomita kenenkään kipua tai sairaslomaa aiheettomaksi (jokin syy sille sitäpaitsi aina on!), enkä myöskään tehdä itsestäni marttyyriä. Mulla on kuitenkin tosi pitkälle asenne, että arki kuntouttaa. Jos suinkin voin tehdä työtä, niin teen. Mielelläni. Joskus, tai oikeastaan nyt tämän asian kanssa, on kuitenkin tuntunut, että ainoa häviäjä tällä asenteellani olen minä itse. Siitä huolimatta en tuosta asenteesta aio tinkiä pätkän vertaa ja siitä olen todella ylpeä. Onko ihmisen tosiaan sairaslomailtava saadakseen jonkinlaista apua tai palvelua?

Enkä mä tuolla edellisellä esimerkillä todellakaan tarkoita sitä, etteikö edellämainituista syistä olisi usein sairasloma paikallaan! Olisin itsekin ihan varmasti sairaslomalla, jos tarve olisi! Valitettavasti (tältä kantilta asiaa tarkasteltuna) vaan olen nyt pärjännyt työssä tämän homman kanssa ihan hyvin. Sen ei silti mun mielestä saisi tarkoittaa, että yhtä kuin mitään vammaa ei olisi olemassakaan. Enkä myöskään todellakaan tarkoita sitä, että sairaslomalla tarvitsisi maata kotona. Ei, päinvastoin. Täytyy tehdä asioita, jotka edesauttaa kuntoutumista. Ja kaikenlainen tilannetta pahentamaton liikunta ja aktiviteetti on kotiin päin.

Fyysisestä ja henkisestä terveydestään huolehtinut perusterve ihminen on saanut osaltaan rakkaan harrastuksen kylkiäisenä rasitusvamman, niin terveydenhuoltosektorilla se muuttuukin sitten siksi huonoksi ihmiseksi. Sen sijaan toisenlaisen elämäntavan seurauksena saatuja "rasitusvammoja", eli nyt vaikka insuliiniresistenssiä ja korkeaa verenpainetta, hoidetaan kuin viimeistä päivää vaikka potilas itse ei laittaisi tikkua ristiin oman hyvinvointinsa eteen. Terveydenhuolto sananakin muuttuu sairaudenhuolloksi! Tottakai korkeaa verenpainetta tulee hoitaa ja näin ehkäistä mittavampia riskejä, kuten sitä sydäninfarktia. Entäpä jos kuitenkin ihan vähän enemmän panostettaisiin niihin perusterveisiin ihmisiin, niin olisiko niin paljoa painittavaa noiden toisenlaisen elämäntavan seurauksena tulevien rasitusvammojen kanssa?

Vaikea tämän tarkemmin selittää tämän kirjoituksen pointtia, mutta toivottavasti siitä joku sai kiinni :). Tarkoituksenani ei ole myöskään (todellakaan!) väheksyä kenenkään terveydellisiä huolia tai hoidon tarvetta. Jokatapauksessa nää asiat on muutaman kerran tässä kuluneiden kuukausien aikana mietityttänyt. Onneksi oon tällä alalla itse ja toivottavasti voisin edes millin verran työlläni vaikuttaa asioihin. Jos en muuta, niin olemalla ystävällinen ja ymmärtäväinen. Eikä tämän asian suurimpana ongelmana varmasti olekaan terveydenhuoltoalan henkilöstön asenteet vaan järjestelmän asenteet (ja joo joo, resurssit). Myös asiakkaiden ja potilaiden omilla asenteilla on merkitystä, joten pois minusta tuo aiemmin mainittu häpeily! Ihmiset sen järjestelmän kuitenkin luo, joten vaikutusmahdollisuuksia kyllä on!


maanantai 26. elokuuta 2013

Viikko 35

Mökkeilyviikonloppu Yltiäjärvellä on takana ja muutenkin alkaa olla arkeenpaluun aika. Mulla on vielä tämä viikko lomaa palkkatyöstä, mutta opiskelut painaa jo lujasti päälle. Tänään sain ihan konkreettisesti aloitettua tuota urakkaa paiskimalla sisätautien tentin onnistuneesti läpi. Yleensä oon aina ihan innoissani palaamassa työhön/arkeen, mutta nyt vähän tuntuu, niinkun olis loma jäänyt vähän kesken. No, eiköhän se tästä.




Viime viikko sujui liikuntojen suhteen tuttuun tapaan:
Ma: hölkkä 10min. + rapputreenit 40min. + hölkkä 10min.
Ti: kahvakuula 20min. + kuntosali 1h + crosstrainer 20min.
Ke: hölkkä 15min. + rapputreenit 30min. +hölkkä 15min.
To: hölkkä 30min. (yhdellä venyttelytauolla)
Pe: kahvakuula 30min. + crosstrainer 30min. + uinti 30min.
La: reipas kävely, sis. hölkkäkokeilua 1h15min.
Su: -
Liikuntoja yhteensä: 6h55min. + höntsäilyt (lähinnä frisbeegolf) ja hyötyilyt (lähinnä pyöräily)

Tykkäisin tehdä näitä yhteenvetoja kuluneista viikoista enemmänkin, mutta tosi usein kuitenkin unohdan. Sitten keskiviikkona niitä ei oo mitään mieltä ruveta enää kertomaan niitä täällä blogissa. Jotenkuten muistan ne kuitenkin itelleni HeiaHeiaan kirjata ylös. Juoksu on ollut mulle tosi pitkään se ykkösjuttu ja monet muut urheilut (mukaanlukien juoksua tukevat) on enemmän ja vähemmän jäänyt paitsioon. Nyt kun tuo juoksu on olosuhteiden pakosta (lue: plantaarifaskiitti) poissa kuvioista, niin urheilut on kyllä monipuolistunut tosi paljon. Siitä huolimatta tosi usein menee harhaan, ettei muka tee juuri mitään. Sama tunne tulee myös ns. "ylimenokaudella", kun harrastelee muita juttuja ja yrittää pitää juoksusta taukoa. Aika hassua!

Tässä tätäkin yhteenvetoa kirjoittaessa vasta hoksaa, että kylläpähän mä olin näköjään aika reipas viime viikollakin. Harvemmin tässä on nyt tullut analysoitua menneitä viikkoja, joka varmaan johtuu siitä, että tavoitteena on parantumisen lisäksi ylläpitää fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Ei niinkään kehittyä hyväksi crosstrainerilla tahkoajaksi tai jotain :D. Juoksemista ja siihen liittyvää tekemistä tulee analysoitua ihan eri tavalla. Toki tämän hetkisissäkin touhuissa on paljon sitä, mitä aion ottaa matkaani mukaan ja sitä mikä kehittää mua siinä lajissa, jossa haluan kehittyä: Juoksussa.

Mukavaa viikkoa kaikille :).

P.S. Musta tämän bloggailun yks viihdyttävä juttu on noi hakusanat, jolla tänne blogiin päädytään. Oon saattanut kirjoittaa näistä ennenkin.. Anyway, nyt sinne on ilmestynyt muutama huvittava tagi lisää, nimittäin "hauska juoksija" (ööö.. mitähän tosta pitäis kelata??) ja "cheek ilman paitaa", morjes :D.

perjantai 23. elokuuta 2013

Hyvä treeni. Hyvä ruoka. Hyvä päivä. Hyvä elämä!

Tälle päivälle olin suunnitellut tekeväni keskipitkän pk-treenin. Keskipitkät ja pitkät pk-treenit on ollut vähän niin ja näin nyt juoksun ollessa pannassa. Parhaani mukaan oon silti niitä yrittänyt vääntää, eniten ehkä sauvakävellen. Kävely on vaan vähän niin ja näin.. No, sanotaanko, että olis paljon mukavampi, jos siellä olis kaveri mukana. Puolitoistatuntia crossarilla tai kuntopyörälläkin on aika mielenterveyttä koettelevaa kamaa.

Tämän päivän treeni oli seuraavanlainen: 30min. kahvakuulaa + 30min. crosstraineria + 30min. uintia. Suorituspaikka oli Aalto Alvari, eli paikallinen uimahalli. Kaikki tein tasaisen tappavaa tahtia ja kuulakin oli sopivan köykänen. Mutta täytyy sanoa, että olipa se mukavaa! Juoksulenkkinä tota vois mun mielestä verrata sinne pk:n ylärajoilla menevään Ruokkeen lenkkiin (reilu 16km) ja tuntuukin vähän niinkun olisin muka sen lenkin aamuseltaan nykässyt :D.

Pukkarilla yks mun pikkuveljistä oli ilmoittanut olevansa vähän yli Lahden kohdassa tulossa perheensä kanssa meille viettämään päivää. No meikähän se tuttuun tapaan rupes ensimmäisenä kelaamaan ruokaa: Voi hemmetti, en mä kyllä ruokaa kerkee tehdä ja siellä on sitä pastaa ja jauhenlihakastikettakin vaan max. kahdelle. Mullakin on "hirrrrrveeeee nälkä", joten tottakai kaikilla maailman muillakin ihmisillä on hirrrrrrveee nälkä...." etc. etc. No tuo ruokaongelma oli vielä rakaisematta, kun starttasin fillarin uimahallilta ja tajusin, että hitto, tossahan on musiikkikampus ja musiikkikampuksen ruokala.

Meillä työssäkäyvillä opiskelijoillahan on tosi rajoitetusti mitään etuja. Toi ruokaetu on varmaan ainoo. Nyt syksyllä ajattelin kyllä selvitellä kuntosalin mahdollisuutta. Mitään perusopiskelija-alennuksia me ei kuitenkaan saada. Läsnäolopäiviä on kuitenkin aika harvakseltaan ja hommia tehdään paljon kotoa käsin, niin jotenkin toi ruokaetukin tahtoo aina unohtua. Vastedes aion kyllä olla fiksumpi, niinkun nyt.

Pastaa, kanakastiketta, leipää, salaattiloita
ja juomat. Hinta 2.60€.
Ei paha!


Nautittuna terassilla ja kännyä kääntäessä
näkymä tämänlainen.
Ei paha!


Takana on hyvä treeni ja hyvä ruoka. Sapuskasähläyksen sijasta mä voin hetken rentoutuu keskenään, juoda kahvia ja bloggailla. Kohta tulee mun pikkuveli ja sen pien vauva sekä sen vauvan äiti ja pitkästäaikaa nään ne. Niillekin on hyvää ruokaa. Aurinko paistaa ja aiotaan lähteä porukalla frisbeegolffia heitteleen, myös mun toinen veli tulee (jota kyllä nään jotain joka päivä). Joskus pääsee mun mieskin töistä ja sit illalla lähdetään mun parhaimman ja rakkaimman ystävän sekä sen miehen ja tytön kanssa mökkeilemään viikonlopuksi. Ihan siistiltä tuntuu nyt!

Kaikista ihan pikkujutuista se kostuukin.. Nimittäin hyvä elämä :).

torstai 22. elokuuta 2013

Kinesioteippaus. Hyötyä, haittaa vai humpuukia?

On kirjoitellut täällä blogissa jokuseen kertaan kinesioteippauksesta. Plantaarifaskian teippauksen opetti taannoin mulle fysioterapeutti ja sittemmin olen tuota teippausta käyttänytkin, en aina tai jatkuvasti, mutta usein. Jo akuuttivaiheessa huomasin siitä olevan jonkin verran apua, mutta ihmeitä tuo teippi ei kuitenkaan saanut aikaan. Toisinsanoen se ei salamana tehnyt vammaa kivuttomaksi.

Kinesioteippauksen on kehittänyt Japanilainen fysioterapeutti Kenzo Kaze jo 1970 luvulla. Teippaustekniikoita on erilaisia ja niillä pyritään mm. lisäämään lymfakiertoa, vähentämään kipua, ohjamaan liikeratoja ja ohjaamaan luonnollisia liikeratoja. Koska mä en ole mikään kinesioteippauksen asiantuntija, niin en sen kummemmin niitä rupea avaamaan, mutta halutessaan jokainen voi käydä lukemassa lisää simppeliä tietoa vaikkapa täällä, täällä ja täällä. Kinesioteippaus on mun mielestä aika huonosti tunnustettu hoitomuoto lääketieteessä, koska lääketiede vaatii vahvaa ja laajaa näyttöön perustuvaa tutkimusta. Ihan syystä tietenkin.

Nyt myöhemmin olen entistä vakuuttuneempi tuosta teippauksesta ja sen hyödyt on mulle tällä hetkellä aivan selkeitä. Esimerkiksi 4-5 km:n hölkkä yhdellä venyttely/kävelytauolla onnistuu teippausten ollessa jalassa täysin kivuttomasti, mutta ilman teippejä jalkapohjassa on tuntemuksia. Niimpä mulla onkin tullut mieleen, että voikohan se olla haitaksi harjoitella nuo teipit jalassa? Kinesioteippauksen tarkoitus on kuitenkin tukea aiheutuneen vamman luonnollista paranemisprosessia, enkä ainakaan itse (nopeahkolla) etsimisellä löytänyt mitään tietoa, että teippaus hidastaisi taisi olisi haitaksi paranemiselle.

Kinesioteippauksen tarkoitus on kuitenkin vähentää kipua ja näin tämä asia on tullut mieleeni. Että onko kiputuntemukset jollain tapaa vääristyneet, kun jalka on teipattuna? Toisaalta taas kyseessähän ei ole mikään kipureseptoreita lamaava kemiallinen aine, kuten lääkkeet. Asiaa voi ajatella myös niin, että mikäli teippauksilla tehdyn urheilun jälkeen tilanne ei mene huonompaan suuntaan ns. "luonnollisessa tilassa", niin eihän siitä voi haittaa olla? Niin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan edistymistä on tapahtunut kokonaisuutta ajatellen, vaikkakin vauhti on niin penteleen hidas, että sitä on todella vaikea huomata.

Yksinkertaistetaanpa vähän; Tunnin lenkki, jossa hölkkää on yhteensä 30 min. teipit jalassa, ei kipua. Jalkapohja tuntuu seuraavana päivänä ilman teippejä samalta tai paremmalta, kuin ennen tuota lenkkiä ilman teippejä. Ilman teippejä taas tuo hölkän osuus tuosta lenkistä voisi olla 10-15min., jotta lopputulos olisi sama tuntemuksiin lenkillä sekä tilaan ilman teippejä ennen ja jälkeen lenkin.

Jännevammojen paraneminenkaan ei ole niin yksioikoista. Repeymäkohtaan muodostuu arpikudosta, jota tulisi saada elastisemmaksi ja tähän ei puhdas lepo ole lääke. Arpikudos muuttuu hiljalleen jälleen jännekudokseksi. Paraneminen näissä vammoissa on todella hidasta, koska verenkierto jännekudoksessa on luonnostaan hidasta. Joten voiko sen stimuloimisella teipein jopa nopeuttaa vamman paranemista? Ja voiskohan tätä ajatella myös näin: Teipit nostaa/tukee kudosta -> vammalla on tilaa ja verenkierto pelaa paremmin -> ei kipua eikä rasitusta -> ei toipumisen hidastumista tai estymistä. Vai onko mahdollista, että ainoastaan kivun tuntemus tuossa ajatteluketjussa on vääristynyt?

Mitäpä mieltä te lukijat olette? (Jos olisin fysioterapian opiskelija, niin opinnäytetyön aihe olisi mulle aika selkee. Sen verran mielenkiintoinen ja kuitenkin aika vähän tutkittu aihe. Hitto, kun oon hoitotyön opiskelija..)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tavoitteista

Tässäpä sitä taas tulee, nimittäin pakotetulla juoksutauolla olevan ihmisen lallatusta juoksuharrastuksestaan ja sen tavoitteista. Ilmeisen terapeuttista tämä :D. Kuten tuolta sivupalkista voikin katsopa, mulla on mennyt vähän hassussa järjestyksessä nämä puolimaratonien ja maratonien osallistumiset. Ja kuten sieltä voi myös katsoa, niin kokonaisten katumaratonien aikahan ei kulje lainkaan suhteessa puolikkaisiin. Ensimmäistä maratonia ei toki kannata ottaa lukua, sillä silloin oli vain juoksuharrastus ja missiona yksi maraton elämässä. Ensimmäinen maraton oli leppoinen ja helppokin, vailla aikaa ja kelloa. Juuri niinkuin mun mielestä ekan maratonin pitää olla! Tai ihmisestä riippuen vaikka kaikkien juostujen maratonien.

Toinen maraton oli päähänpisto. Koska olin koko kesän juossut kuten maratonille tähtäävä, niin miksi en olisi voinut juosta maratonia syksyllä? Tasooni ja kehittymiseen nähden hyvän (ensimmäisen) puolikkaan jälkeen virittelin myös aikatavoitteet ja kuinka kävi? Koin ne kaikki seinät, krampit ja energian loppumiset viimeisellä kympillä mitä maratonista ihmiset puhuvat! Juoksin siis tasooni ja kehittymiseeni nähden heikon kokomaran ja tuo juoksu lähti siihen suuntaan silloin, kun maraton alkaa, 30km:n kohdalla. Treenaamisessa oli varmasti paljon viilattavaa, seikkoja jotka olen tiedostanutkin. Fakta on myös se, että niitä tulee löytymään aina, joten sitä en sen kummemmin jäänyt miettimään. Suurimpana kompastuskivenä pidän kuitenkin juoksun aikaista energiahuoltoa (joka meni aivan perseelleen) ja henkistä puolta. Niin, koska tuo maraton oli päähänpisto, en "treenannut psyykkistä puolta" lainkaan ja siitä huolimatta rakensin pikapikaa itselleni kovat tavoitteet, joihin en ollut valmistautunut. Tuo maraton kääntyi siis sekä henkiseksi että fyysiseksi raastoksi, josta kuitenkin selvittiin.



Viime vuoden puolikas yllätti taas positiivisesti, mutta syksyn huipennus oli Kolilla. Tapahtumassa, josta ei voi puhuakaan samana päivänä, kun katumaratonista. Mikäli tämä vuosi olisi sujunut kuten oli tarkoitus, olisi piakkoin taas katumaratonkoettelemuksen aika. Jalka päätti, että sitä täytyy vielä odottaa. Takana on siis kolme "maratonkesää" ja tämä kesä. Ja kaikista noista aion ammentaa voimaa ja oppia kohti seuraavaa tavoitetta.

Onko aikakeskeisessä juoksemisessa järkeä tai onko juoksu vain suorittamista? Ehdottomasti ei, mutta tavoitteellisuus vaan sopii mun luonteelle. Saan siitä enemmän, kuin mitä se ottaa. Paljon enemmän. Olen myös utelias. Ensin olin utelias siitä, pystynkö juoksemaan maratonin. Nyt olen utelias mihin resurssini riittävät. Fakta on myös se, että tahdon "plakkariin" toisiaan vastaavat tulokset sekä maratonilla että puolikkaalla, vaikka sinänsähän niitä ei keskenään voikaan verrata. Sillä mitä tapahtuu tavoitteisiin pääsemisen jälkeen ei ole merkitystä. Vain tällä hetkellä hyvältä tuntuvat tavoitteet ovat tärkeitä. Asiat konkretisoituu vasta sitten ja ne saattavat yllättää. Vaikka haaveilen ties mistä, niin omalla kohdallani ne muuttuvat tavoitteiksi vasta, kun alkaa työ.

Mun tavoitteet ja analyysit:

  • 10km alle 45:00 (Mun mielestä aika realistinen.. Näitä voi kuitenkin kokeilla silleen useammin, kun jotain toista matkaa..)
  • Puolimaraton alle 1:40 (Tätä pidän kyllä näistä kovimpana tavoitteena ajallisesti. Aika lähelle on mennyt, mutta puolikas on niiiiin raastomatka!)
  • Maraton alle 3:45 (Toisaalta pidän nelosen alitusta tavoitteena, mutta tuo on kuitenkin sellanen aika, johon uskon pystyväni.)
Yksi missä oon viilannut ajattelua jo viime vuodesta alkaen on kisoihin osallistuminen. Tykkään osallistua erilaisiin juoksutapahtumiin ja niihin pitäisikin osallistua enemmän. Monestakin syystä, ensinnäkin just tuosta osallistumisen ilosta. Toisenna siksi, että ne on hyviä treenejä. Ja kolmanneksi siksi, että ne on hyviä mittareita siitä missä mennään. Tuo ajattelu lähtikin varsin hyvään suuntaan, kun keväällä osallistuin Pentin Pinkaisulle puolittaisessa höntsäkunnossa (ns. ylläpitojuoksemisen jäljiltä, ei tietty kylmiltään). Tarkoituksena oli osallistua vaikka mihin tapahtumaan tänä kesänä, mutta se jäänee ainoaksi.

ÄÄÄÄÄÄÄÄH. Pääsis jo pian juokseen..... (Hassua muuten, että kirjoitan noita juttuja vaikka en pääse edes lenkkeileen. Työ on silti jo aloitettu. Tässä on nyt vaan "vähän" mutkia matkassa).


tiistai 20. elokuuta 2013

Touhutiistai

Tänään on kyllä ollut ihan harvinaisen tehokas päivä lomapäiväksi. Heräsin siinä aikalailla kasilta, ihmisten aikoihin siis. Perinteisen netissä surffailun sijasta (tai tottapuhuen lisäksi) sain kuunneltua yhden kardiologian luennon (sen jota edellispäivänä kuuntelin ehkä jotain kolme minuuttia kunnes nukahdin) sekä väsättyä terveysliikunnan tehtävän loppuun, jonka deadline alkoi uhkaavasti lähestyä. Tänään oli heti aamusta siis tekemisen meininki päällä. Liian monen kahvikupin jälkeen lähdin sotkemaan kaupungille moikkaamaan mun veljeä ja hoitamaan muita asioita. Yks to do -asia oli se, kun olin kuullut Jltä huhuja, että Sportiassa myydään kevään Adidas Bostonia viidellä kympillä. Kelatkaa! Ja olihan siellä, yks pari, seitsemän numeroa liian iso vaan. No sitä mun kokoa ei koskaan Aleen asti ollut päätynytkään, kuulemma. Koska en saanut viidellä kympillä kisakenkiä, niin piti ostaa kuudella kympillä juoksuvaatetta.

Niken pitkät juoksutrikoot ja North Bendin pitkähihainen juoksupaita

Muutama tunti siinä kaupungilla meni ja aikalailla yhdeksi olin sotkenut itseni salille. Ja kylläpä maistuikin perinteinen punttitreeni, mistä aiemmin kerroinkin. Sarjapainot alkaa olla kohdillaan ja vaikka keskisormipirulainen vielä onkin kipeä, niin se ei punttitreeniä häirinnyt. Vähän mua arveluttaa, että onkohan liikeradat varmana oikein ja oliskin kiva saada joskus kaveri monnarille. Täytyy varmaan ruveta hiillostamaan tyyppejä! Siinä peilin edessä kyykätessä myös mietin, että oliskohan tässä nyt jumaliste aika tehdä noille jenkkiksillekin jotain. Niistäkin jaksan jauhaa, mutta jätski se tuntuu silti maistuvan :D. Ei se asia sitten vissiin oo riittävästi motivoinut vaikka mukavahan noista kylkiläskeistä olis päästä. Aika mitättömistä asioista tässä silti puhutaan, ei sillä.

Täällä käyn salilla

Monnarilta lähdin fillaroimaan Siwan kautta anopille. Vaikka olin juonut palkkarin, niin nälkä tuli melkein heti ja tartti saada jotain evästä. Olin sitäpaitsi ollut ihan liian huonolla syönnillä alkupäivän. Aika usein mulla käy tuollainen moka. Ei sillä etteikö tarjottavaa anopillakin aina olisi, mutta tällä kertaa ajatuksissa oli jatkaa hetimmiten matkaa.

Evästauko, kipossa on Pro Feel rahkaa

Evästin siinä anopin rappusilla pikapikaa. Tarkoituksena oli pyöräillä Könkkölään saunaan ja uimaan. Kiire ei kuitenkaan ollut tälläkään kertaa ja keiteltiin siinä vielä kahvit ja syötiin sienipiirakkaa. Eikä nuo päiväkahvit vaatinut edes sen kummempia vinkkailuja, ilmeisesti näytin olevan niiden tarpeessa! Könkkölä on jotain kaupungin mestoja Köhniöjärven rannalla, joista osa on kai nykyään vuokralla. Kovan painostuksen alla siellä on taas tänä kesänä alettu kerran viikossa lämmittämään saunaa työntekijöille sekä eläkeläisille. Viime vuonna ei tuota saunavuoroa ollut lainkaan ja toissa vuonna se oli kahdesti viikossa. Muistan, kun ajoitin Vantaan maratonin alla syyskesän ja syksyn pitkikset aina perjantaille, että pääsi viileeseen järviveteen palautumaan. Parempaa konstia ei olekaan!

Könkkölän sauna

Toimi myös tällä kertaa. Pikkuveljen kanssa oli aamupäivällä ajatuksena lähteä vielä kiertämään frisbeegolfrata illasta, mutta sille oli sitten tullut muita menoja. Pyöräillessä ruokakaupan kautta kotia kohti suunnittelin nopeaa safkaa ja lähtöä 'Jarmon' seuraksi veneelle, mutta se oli saanut jo kiintiökalansa jotain tunnissa ja oli tulossa jo pois. AKlle naputtelin vielä viestin, että mites frisbee, kun mieli teki olla ulkona. No silläkin oli muita kuvioita. Kotona olin siinä kuuden jälkeen. Hetken siinä puuhastelin peruskotihommat ja syönnin jälkeen ei sittenkään ollut mitään tarvetta lähteä enää yhtään minnekkään. Siispä pyykkikone pyörimään, vähän lisää kotihommeleita ja olla möllötystä loppuilta.

Muiden pyykkien lisäksi on vielä nää urheilupyykit

Lomassa on kyllä kaikkein parasta se, että voi tehdä mitä huvittaa. Vaikka tämäkin päivä oli aika hektinen ja sain niinsanotusti paljon aikaiseksi, niin yhtään ainoaa noista asioista ei olisi ollut pakko tehdä. Tällaiset päivät on just kivoja ja jännä on, jos ei uni maistu!

maanantai 19. elokuuta 2013

Haaste: Kesän plussat ja miinukset

Tämän sateisen kesäpäivän iloksi ajattelin tarttua niobiumia -blogista saamaani kesähaasteeseen. Säännöt menee näin: "Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastausta myös sanoin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle."

Kesästä on aina kiva kirjoittaa ja plussien keksiminen on helppoa. Okei, lähes asiasta kuin asiasta on helpompi yleensä keksiä niitä plussapuolia, mutta erityisen vaikeaa on noita miinuksia keksiä just kesästä! Katsotaan nyt mihin tää mun kirjoittaminen jämähtää, mutta eiköhän tästä valmista kuitenkin saada :).

+Aurinko. Ja sitä myöten tietysti myös lämpö ja valo. Musta on ihanaa, että on lämmintä eikä mikään keli oo liian kuuma mulle. Ihanaa on myös se, että valoa on paljon enempi kun talvella.



+Kesävaatteet. Kesällä on paljon kivempi pukeutua ja mulla onkin ihan jäätävä määrä kesävaatteita, jos ne suhteuttaa talvivaatteisiin. Niin arki-, juhla- ja urheiluvaatteiden osalta. Mukaanlukien myös kengät!

+Kesäherkut. Kuten grilliruoat, jätski, marjat ja sesonkikasvikset.



+Loma. Töissäkin on mun mielestä paljon kivempi käydä kesällä, ei siinä mitään. Mä en, ainakaan yleensä, kuulu siihen ihmisryhmään jotka sisätyössään valittelevat sitä, että voi voi kun ulkona paistaa aurinko. Mun mielestä hyvä keli on hyvä keli vaikka päivästä 8 tuntia joutuisikin pyhittään töille. Mutta loma on silti aina loma!

+Ulkoharrastukset. Lähinnä juoksu. Juoksu on kivaa muinakin vuodenaikoina, mutta totally kesäihmisenä se on kivointa kesällä. Tänä vuonna en oo vaan sitä päässyt tekemään. Siitä miinus.

+Kaikennäköiset urheilutapahtumat. Sekä omat (paitsi ei tänä vuonna, siitä toinen miinus) että muiden. Ja sekä ammattilaisten että amatöörien.



+Terdeily. Kesässä on ehdottoman kivaa ja ainutlaatuista, kun voi istuksia terassilla auringon paisteessa. Extermpore myöhäksikin venyneet terassireissut sillointällöin on kaikesta huolimatta seuraavan päivän väsymyksen arvoisia. Vaikka kyllä se vähempikin terdeily on kivaa.

+Järvet. Ja kaikki se mitä järvellä tai järven äärellä voi tehdä. En oo mikään auringonottajatyyppi (paitsi joskus jonkun kaverin kanssa... Muuten se on ehkä vähän turhan pitkäveteistä mulle), mutta uiminen, rantapelit ja -piknikit sekä venhoilu on kivaa.



+Aika. Koska kesällä on tosiaan se loma ja nyt loppui opiskelukin kesän ajaksi, niin aikaa on enemmän. Toisaalta, vaikka sitä ei oliskaan enempää, niin valon määrän lisääntyessä se kuitenkin tuntuu niinkun muka sitä olisi enemmän.

+Noi kaikki pätee sekä tähän kesään että kaikkiin aiempiin kesiin... Ja myös tuleviin kesiin. Siis plussat, ei (toivottavati nuo kaksi miinusta!!!). Yks plussa mitä ei aiemmin ole mun kesässä ollut on frisbeegolf. Ihan tosi hauskaa peliä, vaikka en oo siinä mitenkään kovin hyvä. Onneks mun ympärillä olevat ihmiset on innostunut siitä ja sitten tietty myös mä! Mainio juttu.



Koska sisällytin tuonne myös kaksi miinusta (juoksemattomuus ja urheilutapahtumien puute osallistujan asemassa), niin nyt mun tarvii keksiä enää kahdeksan. Ja sekin on paljon, kun mitään yleispäteviä miinuksia ainakaan on tosi vaikea kesästä keksiä.

-Rahan kuluminen. Joo, sitä rahaa, tosiaan kuluu paljon enemmän kesällä. Vaikka sillä saa kaikkia mukavia asioita, on se silti hämmästyttävää huomata, että esim. viikossa voi kulua aika paljon rahaa vaikka ei käytännössä ole tehnyt minkäänlaisia hankintoja.

-Sade ja koleus. Satunnainen sade ei toki haittaa, mutta jos on pitkään harmaata ja koleaa niin se ei oo kiva. Kaksi peräjälkeistäkin päivää on liikaa. Tai jos se sade sattuu ikävään kohtaan, niinkun nyt vaikka alkukesästä kun Stepan, Aren & Krison keikka jouduttiin keskeyttään Rento piha -festarissa, kun tuli niin kova ukkosmyrsky.



-Normaalirytmin puuttuminen. Esimerkiksi nukkumiset saattaa helpommin mennä ihan miten sattuu. Töissä normaalirytmien puuttuminen on kuitenkin selvimmin nähtävissä. Kesä on työelämässä omanlainen, koska on paljon sijaisia sekä vieraita ihmisiä. Se on toki normaalia, mutta ihan aina ei kuitenkaan hyvä.

-Kesämökin puuttuminen. Olis ehkä aika kivaa omistaa kesämökki, johon vois mennä millonvaan!

-Ötökät. Etenkin kotilot. Ne on niin ällöttäviä ja leviää leviämistään. Tuhoaa ja syö kaikkee ja ne kenelle niitä iljetyksiä on, niin joutuu ihan kauheesti keräilemään niitä pihassaan. Ja koska kaikki ei jaksa tai viitsi tota puolta hoitaa, niin ne vaan jatkaa ja jatkaa leviämistään.



-Plantaarifaskiitti. Se on tässä kesässä ollut kyllä se kaikkein kurjin ja masentavin juttu.

-Pyykkääminen. Kaikennäköistä pyykkiä kertyy paljon enempi kesällä. Kun nyt en mitään muutakaan keksinyt!

-Liian lyhyt kesä. Se vaan on aina liian lyhyt. Neljä vuodenaikaa on mulle ihan ok, mutta kesä sais ehdottomasti kestää paljon paljon pidempään!

Itsepä haastan tähän
¤ Juuri ensimmäisen maratoninsa juosseen Akun.
¤ Minulle uuden blogilöydön pitäjän Hannan.
¤ Ja miesnäkökulmaa tähänkin asiaan kaivaten Mikan.


sunnuntai 18. elokuuta 2013

Moskovan Topit By Wannabe Juoksija


Jälleen kerran tuli tiivisti seurattua yleisurheilun MM-kisoja. Niinsanottua ruutuaikaa on siis kuluneella viikolla ollut enemmän kun varmaan yhdelläkään muulla viikolla vuodessa. Tuo yleisurheilu on kyllä mun seuraamista urheiluista ehkä ihan ykkösjuttu. Ja onkin.
  • Naisten maraton ja Valeria Straneon uskomattoman hieno alku- ja matkavauhti kuumassa Moskovassa. Kärkipaikka pysyi kun pysyikin aina 40km:n saakka, jolloin Kenian Edna Kiplagat löi ratkaisevasti pökköä pesään ja saavutti maaliviivan 14 sekuntia ennen Italijatarta. Straneon suoritus oli huikea ja teki kisan seuraamisesta jännää, mutta hattua täytyy nostaa myös mestaruutensa tuplanneelle Kiplagatille, joka aloitti rauhallisesti ja oli alussa 30s. kärkiryhmää jäljessä. Molemmilla sankareilla siis täysin oma juoksunsa ja kisa pysyi mielenkiintoisena aina loppuun saakka.
  • Miesten ratakymppi tarjosi toisintoa kahden vuoden takaa, kun Mo Farah ja Ibrahim Jeilan kävivät hurjaa kirikamppailua voitosta, tällä kertaa Farahin eduksi. Loppua kohti kiihtyvä juoksu ja viimeinen kilometri painettiinkin aikaan 2.26.23 ja 25. ratakierroksen aika oli huikea 54.49. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että tuo Farahin viimeinen ratakierros kulki kutakuinkin samaan aikaan, millä irtosi tänä vuonna naisten suomenmestaruus 400 metrin sileällä. Myöhemmin viikolla Farah tuplaa mestaruutensa myös viidellä tonnilla.
  • Naisten 400m finaali olikin sitten jännitystä täynnä. Britanian Christine Ohuruogu voitti hurjalla nousujohteisella koko sileällä Botswanan Amantle Montshon. Montsho olisi heittäytymisen turvin saanut pidettyä kärkisijansa, mutta jostain syystä Botswanalainen ylitti maaliviivan suorin vartaloin Ohuruogon heittäytyessä hurjasti. Maaliviiva ylittyi tasan samassa ajassa, mutta maalikameran kuvista voittajaksi vahvistettiin Ohuruogu tuhannesosan turvin.
  • Seiväshypyn "vanha kettu" Jelena Isinbajeva tarjoili herkkua (aikalailla surkeasti esiintyneelle) kotiyleisölleen voittamalla naisten seiväskisan ja yrittämällä uutta maailmanennätystä voittonsa kruunuksi. Kisa oli jännittävä ja suoritus viime vuosia silmällä pitäen totalinen venyminen.
  • Jamaika dominoi odotetusti pikajuoksuja ja onhan se ihan käsittämätöntä, että viiden maailman nopeimman miehen joukossa on neljä Jamaikalaista. Parhaita fiiliksiä pikajuoksun osalta minussa kuitenkin herätti kotimaan juoksijattaret, Hanna-Maari Latvala ja Nooralotta Neziri. Uskomattoman hienoa oli seurata heidän kummankin edesottamuksia ja molemmat kun olivat Euroopan tasolla kymmenen parhaan joukossa, niin ei voi kun mielenkiinnolla odottaa mitä seuraava vuosi ja EM-kisat tuovat tullessaan.
  • Tero Pitkämäen keihäshopea. Siitä ei liene sen kummempia tarvitse kirjoittaa. Tämä video kertokoon:

lauantai 17. elokuuta 2013

Punttisalia ja kirjolohta

Yhtenä mun juoksemattomuusajan liikunnoista oon tehnyt kahvakuulaa, joka on näyttänyt aikalailla seuraavalta:
  1. Kahden käden heiluri
  2. Yhden käden heiluri molemmille käsille
  3. Rinnallevedot molemmille käsille
  4. Rinnalleveto + pystypunnerrus
  5. Heilautukset suoralla kädellä ylös, molemmille käsille
  6. Kyljet
  7. Kahdeksikko
  8. Vatsat (kiertäen kuulaa puolelta toiselle)
Kutakin liikettä teen vähintään yhden biisin verran, jotkut menee vähän ylikin (jos sattuu tuntumaan, että vielä pitää tehdä tai toistot loppuu "väärälle puolelle" biisin loppuessa). Taukoja en pidä sarjojen, eli biisien, välissä, mitä nyt kerran pari kuivailen vähän hikeä ja hörppäsin vettä. Treeniin kuluu aikaa melkolailla 40min. En myöskään laske paljonko toistoja tulee puolelle yhteensä. Toki lasken sillätavoin, että jos menee 30x heilautus oikealla, niin sitten myös 30x heilautus vasemmalla ja lopetus tuonne vasemmalle puolen kun aika on. Siinä ei millään pysy laskuissa montako noita sarjoja missäkin liikkeessä tulee, koska tempo on mitä on.

Toinen treeni mitä oon tehnyt aika paljon ulkoliikuntapaikoilla ja milloin missäkin on vartalon omalla painolla tehtävä treeni. HeiaHeiassa kutsun tuota vartaloharjoitteluksi :D. Se on aika perussettiä, mitä voi tehdä ihan missä tahansa: Etunojapunnerruksia, dippiä, monenmoisia vatsalihasliikkeitä, yhden jalan kyykkyä, leuanvetoa, lankkua, kylkipitoja ja sen sellaista.

Nyt tuossa viime viikonloppuna yritin rakennella itselleni perinteisen tyylistä saliohjelmaa. Joskus useita vuosia sitten kävin salilla tosi ahkeraan ja treenasin kolmijakoisella ohjelmalla. Jonkin verran tein tuolloinkin irtopainoilla sekä tangolla, mutta paljon oli mukana myös taljoja ja liikkeitä, mitä tehtiin istuen. Enää mua ei huvita sellainen. Eikä mua huvita myöskään jakaa tuota saliohjelmaa, vaan haluaisin sellaisen perussimppelin ohjelman, mitä tehdä 1-2x/vko. Vaarojen maran jälkeenhän yritin pitää vähän ylimenoa juoksusta ja puuhailla salilla tällaista ohjelmaa, mutta aika pian löysin itseni lenkkarit jalassa kadulta ja tuo ohjelma vaihtui noihin vartalon omalla painolla tehtäviin juttuihin.

Aika hassua, että vaikka mä olin joskus niin intohimoinen kuntosalitreenaaja, niin nyt tuntuu, etten tiedä siitä kyllä sitten yhtään mitään. Aika noviisi olin kyllä tuolloin ylipäänsä kuntourheilun suhteen, eipä sillä. Mutta jotain sitä tuli varmaan silloin tehtyä oikein, sillä leukoja irtosi kaikki kymmenen kappaletta. Puolustaudun kyllä tällä tämän päivän tulostani (kolme tai neljä) sillä, että olin myös jotain 7-8 kg kevyempi, hah!

Tuo saliohjelman rakentamisen haastavuus on ehkä eniten siinä, että miten saada se perussimppeliohjelma, josta löytyy ne laadukkaat ja koko kehoa kattavat liikkeet.. Eikä myöskään vie kohtuuttomasti aikaa. Kun tuo salihomma ei kuitenkaan ole se mun pääjuttu. Eihän saliohjelman tarvii olla kolmejakoinen, eihän? Tai edes kaksijakoinen. Tuntuu, että esim. kaksijakoisen saisi jotenkin iisimmin kasaan, mutta kun en halua sellaista. Ainakaan nyt. Anyway, tuo mun ohjelma (jota ennen sormiäksidenttiä pääsin testaamaan) näyttää tältä:


  • Vatsat
  • Penkkipunnerrus
  • Ylätalja eteen
  • Vatsat
  • Maastaveto
  • Takayykky
  • Pystypunnerrus edestä
  • Selän ojennus penkissä
  • Vatsat

Sarjapainot oli totally hakusessa ja siten myös toistot. Mutta ne löytyy ja tarkoituksena on edetä siten, että sarjoja tulee kolme ja toistoja aina kasista kahteentoista, jolloin on taas sarjapainojen noston aika. Tuota vatsaosiota voisin avata sen verran, että siihen sisältyy myös vinot vatsat ja sitä ei sen tarkemmin ole kirjattu siitä syystä, että teen vatsoja kaikennäköisten treenien yhteydessä ja se on osio jota täytyy eniten varioida. Tuosta puuttuu myös monenlaiset hyvät liikkeet, kuten askelkyykyt, yhdenjalan kyykyt jne, mutta don't worry, ne tulee hoidettua muiden treenien yhteydessä. Vartalonhallinta ja puolierot on  mulla tämän kesän jälkeen aika hyvin hallussa, väittäisin.

Miltä näyttää, kertokaahan te viisaammat? Päivän polttavat kysymykset onkin, että onko järkeä tehdä mave vai kyykky ensin? (mun miehen vastaus oli "en tiedä kun en tee mavea", mun jatkokysymys oli, et "no mut mitä luulet?" ja sen vastaus oli et "no kyl sä sen aika pian huomaat"). Toinen on, että jos haluan tehdä esim. 30-45min. crosstrainerilla korvaten juoksulenkkiä samalla (tai samaan hintaan, lähinnä), niin kannattaako se tehdä ensin vai jälkeen? (mun miehen vastaus oli et "ei kumminkaan", mun jatkokysymys oli et "tiedän, mut jos silti haluun?" ja sen vastaus siihen oli et "no ehkä jälkeen ja juot palkkarin välissä"). Ja tolla crosstrainerilla ei ole mitään tekemistä esim. alkulämpöjen kanssa, vaikka tietty se sen korvaisi ensin tehtynä, mut tarkoitan tässä ihan sellaista "omaa erillistä harjoitetta".

Tällainen maratonpostaus vähän niinkun ihan oikean maratonpostauksen puuttuessa. Nimittäin, jos asiat olisi niinkuin olisin halunnut ja niinkuin olisi ollut suunnitelmat, tämän postauksen sijasta kirjoitettaisiin lähtötunnelmia HCM:lle. Höh pöh! Mutta tsemppiä kaikille sinne sekä tietty myös kaikille muuallakin tänä viikonloppuna kisaaville!

Lopuksi vielä muutama kuva eiliseltä:

Arvatkaa mitä oli päivällisenä eilen?

No näitä... (kiintiö kirjolohet!)

Salaatin kera... (ja ihan vaan uunissa, kun ei viittitty lähteä
savustusreissulle, syynä MM-yleisurheilu)

Mun osa oli nauttia. Kelistä ja safkasta.
Kiitos ja kuitti. Sekä pahoittelut (tai empähän mä sitä oikeastaan pahoittele, ehkä väärä sana. Toteamus lähinnä.) kuvien laadusta sekä sijoittelusta. Nää mun kuvat on pääasiassa (tai oikeastaan täysin) muokkaamattomia kännyotoksia. Eli laadultaan paskoja. Valokuvaus ja kuvankäsittelyohjelmat ei oo mun alaa, mutta tykkään silti laittaa niitä tänne blogiin.

tiistai 13. elokuuta 2013

Ei kahta ilman kolmatta?

Eilen kävin ekaa kertaa kokeilemassa saliohjelmaa, jota ajattelin ruveta duunaamaan. Pääsisi taas pyörittelemään numeroita. Kilometrien ja keskivauhtien sijaan sarjapainojen ja toistojen muodossa. Ehdin vähän jo innostuakin.

No iltamassa sitten sattui pieni äksidentti ja onnistuin kämmäämään siten, että löin oikean käden aika pahasti pöytään. Niin typerä juttu, jota en sen kummemmin jaksa ruveta erittelemään. Keskisormi (juuri se sormi, jota tällä hetkellä tekisi mieli näyttää koko maailmalle) turposi mojovasti ja alkoi sinertämään. Perus KKK (kylmä, koho, kompressio) -setistä huolimatta tuo sormi oli edelleen tänä aamuna penteleen kipeä, turvonnut ja sinertävä. Ei muuta kun jälleen kerran lääkäriin, varmuuden vuoksi röntgeniin ja sitä rataa. Oma epäilys on kyllä, että tuo sormi vaan pahemman kerran venähti ja siitä kirjoitettava sairasloma on just sen omavastuu viikon. Mutta mikäpä tässä.



Mua tutkineella lääkärilläkin tuntui olevan pinna varsin kireällä ja ajat vartin myöhässä. Minä tietysti erehdyin kysymään, että miten tuon plantaarifaskiittiasian (tai tarkemmin ottaen todistuksen kanssa siitä) tulisi toimia, että voisiko sen kirjoittaa nyt samalla. Lääkäri totesi (tai oikeastaan keskeytti) varsin tylyyn tyyliin, että tämä on päivystysaika ja käski ottamaan yhteyttä työterveyteen. Niin, aivan kun olisin niin tyhmä, etten tajuaisi kiireellisen ja kiireettömään lääkäriajan eroa. Sattuneista syistä kuulen myös jatkuvasti natinaa ja kitinää sekä resurssi- että rahapulasta, joka terveydenhuoltoa tässä kaupungissa vaivaa. Sentään sain sanottua ajatukseni ääneen ja lääkärin äänensävy muuttui hetkessä. Tosin siinä vaiheessa jo valmiiksi herkillä oleva mieli oli pahoitettu.

Kaikenkaikkiaan tässä alkaa olla jo tragikoomisia piirteitä. On lähinnä huvittavaa ajatella, että koko kevään ja kesän olen sitkuttanut tuon kinttuni kanssa töissä, välillä lenkkarit jalassa, olematta kertaakaan pois. Kauan odotetun kesäloman ensimmäisenä virallisena päivänä sitten sattuu vamma, joka olisi selkeästi sairasloman paikka. Ei kai tässä auta. Perus "asiat voisi olla pahemminkin -ajatukset" kehiin ja etiäpäin.

(Jälkikirjoituksena täytyi tulla toteamaan, että sen sijaan vasen kantapää antoi äsken hölkätä viisi kilometriä yhtäsoittoa! Että mun ei tarvitsekaan näyttää keskaria koko maailmalle, ei sillä ettäkö edes voisin. Kumpa vammojen määrä olis tosiaan se vakio yksi kerrallaan...)

maanantai 12. elokuuta 2013

Syyssatoa..

Yks omakotitaloasumisen hyviä puolia olis se, että vois ite kasvatella kaikenmaailman kasviksia ja marjoja. Tosin niistä pitäis sitten ehkä myös vähän jaksaa taikka keritä huolehtimaan. Joskus oon omakotitaloasumisesta haaveillut, mutta enää en ole niin varma asiasta.

Valtava tyrnipuska (vai onko se puu??)


Kuten jo aiemmin kerroin, oltiin viikonloppuna tekemässä vähän pihahommia. Tarkemmin sanottuna anoppilassa. Se tarvii apua sellaisiin raskaampiin hommiin, kuten pensasaidan leikkelemiseen. Siinä kun Jarmo (eli mun mies) teki oikeesti hommia, Tarmo (eli mä) kuvaili pihaa ja siivoili jälkiä.

Tyrnisatoa luvassa


Ollaan siitä onnellisessa asemassa, että kuitenkin saadaan aika paljon noita anopin pihamaan satoja. Marjoja ja muuta tulee siis yleensä enemmän kun yhden tarpeeseen. Vaikka jossain vaiheessa povattiin sadon jäävän aika pieneksi kuivuuden vuoksi, niin viikonloppuna se ei ainakaan siltä näyttänyt.

Kuten myös luumuja. Ihan parhaita!
Tomaattiloita!


Superfoodia! Ihanan kirpeitä mun mielestä noi punaviinimarjat.

Anopin pihassa kasvaa vaikka ja mitä noiden lisäksi. On puutarhavattua, hernettä, mansikkaa, perunaa, sipulia useampaa laatua, kesäkurpitsaa, salaattiloita ynnä muuta. Mun mies on kyllä perinyt äidiltään sekä edesmenneeltä puutarhuri-isältään nuo taidot, sillä se on selkeesti meidän perheen viherpeukalo.

"Oman maan", eli parvekkeen chilisatoa. Onnistuu, jälleen kerran.

Mun tehtävänä huolehtia ainoastaan orkideasta. Sekin menee vähän rimaa hipoen. Vuoden jälkeen se teki kerran uudet kukat, mutta nyt ei ole yli vuoteen ollut mitään uudelleen kukinnan merkkejä ilmassa. Sen verta hyvä saavutus, että pakkohan se on vanhakin kuva laittaa mukaan!

Mutta oli se kaunis!


sunnuntai 11. elokuuta 2013

"Elokuun yhdestoista"

Viikko se on taas mennyt yhtä nopeasti, kun äskeinen miesten satasen finaali. Vähän samanlaista vastatuulta ja sadettakin on ollut, hööh. Mulla on kuitenkin nyt loma, et ei haittaa! Muutamia juoksukokeiluja oon tehnyt, heikohkolla menestyksellä, että niistä ei kummempaa kerrottavaa ole. Se ei vaan onnistu vielä. Sen pituinen se. Tilanne ton jalan kanssa on sellainen, että tuskin tuo Finlandian kymppikään tulee onnistumaan. Kaikki kisat ja ennätykset jää siis ensi vuoden puolelle. Joinan päivinä tuo harmittaa, joinain ei.

En oo varmaan kertonut, että muutama viikko sitten
hain Kyllön apuvälinepalvelusta tällaisen lastankin
(joo, sieltä samasta paikasta, mistä mummot
hakee rollattorinsa!)

Sen sijaan muiden juoksemista olen katsellut senkin edestä (kuten tuosta ylemmästä kuvasta voikin päätellä). MM-kisat on alkanut samaan aikaan kun mun loma ja sekin on ihan parhautta! Katselen aika vähän telkkaria yleensä ja varmasti nyt tänä viikonloppuna sitä on tullut katseltua enemmän kun viimeiseen kuukauteen yhteensä. Ja jos en ole ollut kotona, niin kaikki eniten mielenkiintoiset jutut olen katsellut jälkikäteen Yle Areenasta. Sen verta hienoa katseltavaa se on.

On remmiä ja kaikennäköistä. Kätevää,
venytyskulman saa ihan tosi
jyrkäksikin.

Muuten tällä viikolla on touhuillut crosstraineria, kahvakuulaa, kuntopiiriä, rapputreenejä, uintia ja tekniikka-/liikkuvuusjuttuja. Eli sitä mitä kaikkina aiempinakin viikkoina tänä kesänä. Sit oon myös vähän tehnyt pihahommia (joskaan en omassa pihassa, kun ei oo pihaa, hah!) sekä paljon pelannut frisbeegolfia. Joutessani väsäsin myös itselleni saliohjelman, jota ajattelin 1-2x vkossa ruveta duunaamaan. Siitä ehkä myöhemmin sitten.

P.S. Tätä plantaarifaskiittihelvettiä on nyt kestänyt neljä kuukautta. Joista viimeiset kaksi kuukautta se on estänyt juoksemisen täysin. Onkohan se oikeesti ihan "normaalia"? Mun duunin lääkäri suositteli yhtä urheilupuolen kolleegaansa, jolla voisin mahdollisesti käydä. Tosin se myös totesi, että usein tämänkaltaisten vammojen ainoa ja paras lääke on todella pitkä kärsivällisyys. Saiskohan sitä jostain taas vähän lisää?

torstai 8. elokuuta 2013

Selviytymissuunnitelma

Tiedättekö sen teorian sisäisen ajankulumisesta suhteessa ulkoiseen aikaan? Se menee kutakuinkin niin, että mitä vanhemmaksi tulemme, niin sitä hitaammin käy ns. sisäinen kellomme (joka sijaitsee otsalohkon alaosassa) ja ulkoinen aika kuluu suhteessa tuohon sisäiseen aikaan vuosivuodelta nopeammin. Koska lapsuudessa tuo sisäinen kello käy nopeammin, kesälomat tuntuivat ikuisuudelta ja tunnin ajomatkan jälkeen lapsi kuvittelee olevansa jo vähintäänkin Ruotsissa! Vanhempana taas kesäloma loppuu vaikka tuntuu, että se alkoi eilen ja sitä rataa. (Jotenkin noin se meni, enkä ole keksinyt tuota omasta päästäni, vaan oppinut unitutkija Markku Partisen luennolla. Tuohon sisäiseen kelloon voi tulla myös häiriöitä, jotka voivat olla syynä uniongelmiin ja sitä rataa, mutta ei niistä sen enempää.)

No joo, tuo teoria on taas käynyt toteen mun elämässä. Kuten monissa asioissa, tuossakin on kaksi puolta. En nimittäin ole varma olenko mä ton sisäisen kelloni kanssa nuori vai vanha. Opiskelujen alkuun on nimittäin enää kolme viikkoa aikaa. Mitä hemmettiä??? Kolme viikkoa, vaikka just eilen ajattelin, että kokonainen pitkä kesä ilman tenttikirjoja ja tekstinkäsittelyohjelmia! Kääntöpuoli (ja se parempi puoli) tässä on se, että huomenna alkaa vihdoin ja viimein mun kesäloma, jota olen odottanut ainakin sata vuotta! Todellisuus näissä kahdessa asiassa lienee jotain tuolta välimaastosta!

Vaikka mun yliaktiiviset vähän vanhemmat opiskelutoverini jakavat kesäaikaisia tekemisiään opintoryhmän facebook -ryhmässä päivä päivältä ahkerammin, yritän edelleen sulkea nuo asiat mielestäni. Mun status siellä olisi lähinnä seuraavanlainen: "En ole tehnyt yhtään ainoaa kesäajalle annettua tehtävää. Saati suorittanut kesäopintoja. Olen ylipäänsä unohtanut, että käyn koulua." Siitä huolimatta, tai juuri siksi, eilen tuo asia tuli sitten tajuntaan kuin halolla päähän (ihan vaan, etten nyt muka voisi tuota muutamaa viikkoa vaan lomailla!) ja tein jotain selviytymissuunnitelmaa ja ohjeita itselle syksylle, jotka menee kutakuinkin näin:
  • Älä mieti noita tehtäviä pätkääkään kahden ensimmäisen lomaviikon aikana. Koska niillä ei ole kiire! Se olis vaan kusemista omille nilkoille. Kolmannella ja viimeisellä lomaviikolla voit miettiä, sillä silloin on jo pari läsnäolopäivääkin.
  • Ketään ei kiinnosta (edes sua itseä) vuoden päästä saitko kolmosen, nelosen vai vitosen jostain yksittäisestä seminaarityöstä, joten älä ala suorittamaan liikaa!
  • Älä myöskään mieti etukäteen mitä kaikkea pitäisi tehdä, sillä jokainen asia tuntuu paljon paljon isommalta silloin, kun se on vielä tekemättä.
  • Sulla on hyvä duuni, eikä kukaan painosta sua valmistumaan supernopeassa aikataulussa. Ja olet sitäpaitsi nytkin ainakin 15 pistettä opintojen optimiaikaa edellä, että älä huoli!
  • Jos on tiukkaa, puhu siitä heti. Älä oleta läheisten olevan ajatustenlukijoita. Se on vähän silleen ikävämpi ruveta kertoon paineista (yleensä vieläpä kuvitelluista, muista!), kun on viikon käyttäytynyt muuten vaan pimeesti.
  • Jos sulla tulee ajatus muka ajanpuutteesta, tyyliin tänä iltana pitäis tehdä tehtävää ja keritä treeneihin, niin valitse treenit. Aina.
  • "Syö hyvin, nuku hyvin, varo ettei elimistö lyö yli!" (Chebaleba)
(Ehkä vähän off topic nää lyriikat suurilta osin, mutta silti ihan osuvaa pikkustressiinkin. Ei tätä elämää liian vakavasti kannata ottaa ja mielen tasapaino, ennenkaikkea!)


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Tuomiojärven rantatie

Blogiani seuranneet tietävätkin, että olen kirjoitellut tänne aiemminkin reittiesittelyitä kotiseudultani Jyväskylästä. Postaus rantaraitista onkin yksi suosituimmista kirjoituksista koko blogihistorian aikana. Finlandia maratonin (tänä vuonna myös SM-statuksen omaavan) lähestyessä tuo kirjoitus on taas ajankohtainen, käykäähän lukasemassa, etenkin jos olette kyseiseen tapahtumaan osallistumassa. Tällä kertaa ajattelin antaa taas tunnunstusta kotikaupungilleni ja kirjoittaa Tuomiojärvestä.



Sekin on yks mun lempparilenkkejä täällä Jyväskylässä. Etenkin tuo noin viiden kilometrin mittainen Tuomiojärven rantatien kohta, jota tässä kirjoituksessa käsittelen. Koko järven ympärys on jotakuinkin 13-14 kilometriä. Ketään ei varmasti kiinnosta, että Palokan päässä on (ylläripylläri) ABC-liikennemyymälä ja Prisma. Ei muakaan!


Tykkään tuosta rantatiestä tosi paljon. Tasaisuutensa vuoksi se on nopeaa juosta, mutta kuitenkin hiekkatietä ja huomattavasti armollisempi jaloille. Varsinainen "oikea rantatie" alkaa Kortepohjan kaupunginosasta, Wilhelm Schildtin kadun päästä. Tuolta pääsee myös Haukanniemen luonnonsuojelualueelle sekä lintutornille. Tien varrella on myös toinen lintutorni Eerolanlahdelle, lähellä kaupungin omistamia ja asukkailleen vuokraamia viljelypalstoja.


Viitaniemen päässä on isot nurmialueet auringonpalvontaan ja vaikka mille. Siellä onkin usein tullut kesäpäivää vietettyä. Tuolle noin viiden kilometrin matkalle mahtuu myös kolme uimarantaa, Viitaniemen- sekä Tuomiojärven rannat ja vanha leirintäalueen uimaranta. Tuo viimeisin, olisiko nimeltään Kivelän ranta, toimii myös paikallisen melontaseuran "kotisatamana". Toki kuljettavat kanootteja ja kajakkeja sovitusti myös muuallekin.


Tien varrelle mahtuu ripottellen äkkiseltään laskettuna ainakin kuusi beach volley -kenttää, ehkä enemmänkin. Viitaniemen koulun kohdilla on myös lasten liikennepuisto sekä tuon koulun pihassa kaikennäköistä aktiviteettia, kuten nyt vaikka kiekonheittohäkki ja futiskenttää. Kahden viimeisen uimarannan välissä on koriskenttiä ja aikuisten "pihakuntosali", eli laitteita jossa voi omalla painollaan tehdä erilaisia liikkeitä.


Kivenheiton päässä rantatiestä on myös Viitaniemen tekojäärata sekä Vehkalammen lämmitettävä tekonurmikenttä. Unohtuikohan vielä jotain.. No ainakin Jousiammuntarata, joka on kanssa (ymmärrettävistä syistä) vähän siinä syrjemmässä, eikä niin näkyvillä.


Hiekkatietä on tuolla järvenrannassa myös vanha Laajavuorentie, että koko matkaa ei asuinalue-/kauppakeskushelvetissä tarvii juosta, vaikka tuon rantatien pituus jotain vitosen vaan onkin. Aika usein käy niin, että se mitä on lähellä ei oikein osaa arvostaa. Silleen aika jännä tehdä näitä kirjoituksia, niin aina muistaa miks mä täällä tykkäänkään asua. Vaikka moni asia (etenkin näinä talouskurimusten aikoina) meneekin vähän päin honkia, niin on täällä paljon niitä hyviäkin juttuja.

Kun nyt vaan ei S-ryhmä saa noilta tonteilta yhtään rakennuslupaa :).

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Varovaisia terveisiä lenkkipolulta...

...mutta kuitenkin tällaisia terveisiä!

Oon ehkä sata kertaa päättänyt etten enää valita samoja kantapäävalituksia täällä blogissa(kaan). Vähintään yhtä monta kertaa oon päättänyt etten myöskään hypetä samoja kantapäähehkutuksia täällä blogissa(kaan). Yks oravanpyörä mukamas, jos kovasti hehkutat jotain sattuu kuitenkin ja sit pitää taas valittaa. Silti aion jälleen kerran uhmata tuotakin typerää uskomusta ja hehkuttaa! Siitä on jotain kuus vuotta, kun olin sairaan onnellinen siitä, että jaksoin hölkötellä reilun vitosen lenkuran yhdellä kävelypaussilla ilman suurta kipua ja tuskaa. Tänään tuo historia toisti itseään, sillä pystyin hölkötellä tuon samaisen matkan yhdellä kävelypaussilla ilman suurta kipua ja tuskaa!



Mun oli tarkoitus hölkkäillä kilsan verran suuntaansa hyppyrimäelle rapputreeneihin. Hölkkä tuntui jotenkin niin ookoolta, että tuon hyppyrimäen kohdassa muutin sadasosasekunnissa sunnitelmia ja jatkoin matkaa Vuoren lenkille. Reilu pari kilometriä hölkkää (6:18/km) ja sitten tuli ne tuntemukset, että nyt on parasta laittaa kävelyksi, mikäli haluaa pysyä "ehjänä". Jotakuinkin kilsan verran kävelyä, pikku venytykset ja uudelleen hölkäksi. Taas reilu pari kilometriä (5:44/km) kotiin ja tuntemukset oli ihan hyvät!

Askeleen rullaavuus on parantunut huomattavasti vaikka juoksu kaikkinensa on tosi varovaista. Koko koneiston kantapäätä lukuunottamatta tekis mieli mennä kovempaa ja pidempään. Se ei ole mitään antaa mennä -fiilistä vaan jatkuvaa kuulostelua tuntemuksissa ja käsijarrua joutuu niiden mukaan laittamaan. Mikäli tuo keskittyminen herpaantuisi, tuo "repeämisen tunne" saattaisi tulla huolimattomuutta. Niin en anna käydä koska se takapakki on nähty niin monta kertaa. Ihan arkisissa touhuissakin.

Pieneen kivun tunteeseen reagoin heti laittamalla kävelyksi. Siihen reagoi myös alitajunta tai joku, mikälie, muuttamalla askellusta. Se on hassua, sillä tuon mittakaavan tuntemuksia, jopa huomattavasti isompia, on kuuden vuoden aikana mahtunut lenkeille yhden jos toisenlaisia. Eikä niihin ole ollut tarvetta kiinnittää mitään huomiota. Tämän asian kanssa on nyt kuitenkin eri. Tilanne olisi varmasti nyt toisenlainen, kun olisin tajunnut tuon keväällä kun noiden pikkukolotusten kanssa painelin menemään puolitoista kuukautta. Vasta puolentoista kuukauden jälkeen iski repivä kipu ja nyt tuo repivä kipu tulisi varmasti viidessä minuutissa jos jatkaisin. Tai enhän mä tiedä. Mutta en kuulkaa aio kokeilla!

Summasummarum: Rapputreenit jäi tekemättä, mutta silti on loistofiilis lähteä kohti toista yövuoroa. Jatkan harjoittelua. Lihaskuntoa, korvaavia, tekniikkaa ja sitä rataa. Jatkan venyttelyä ja hierontaa. Pidän yölastaa. Jatkan varovaisia hölkkäkokeiluja. On tuntunut, että ne on hyväksi! Matka oikeisiin juoksulenkkeihin, saati kisoihin, on vielä tolkuttoman pitkä, mutta kokoajan kuitenkin lyhyempi!

Ruokapostaus, osa 1

Jokin aika sitten kirjoitin postauksen ruokakikkailusta yleisellä tasolla ja nyt ajattelinkin avautua vähän omista ruokailutavoistani, josta asiaa riittää varmaan useampaankin postaukseen. Tämä olkoon siis osa yksi ja jatkoa seuraa kun taas inspiroidun kirjoittamaan ruoasta. Mun ruokavaliohan on siis kaikkiruokainen, tai kuten Mika osuvasti tuossa taannoin kirjoitti, vähädieettinen :D. Syön aikalailla perusterveellistä safkaa, tykkään ostaa tuoretta ruokaa, mutta käytän myös puolivalmisteita. Mikään raaka-aine ei oo mulla kiellettyjen listalla. Toki olen myös siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että en ole allergikko ja vatsakin oireilee ainoastaan stressistä, ei safkasta.

Mitäpä ajattelen (paljon parjatuista) hiilareista? Hiilihydraatit on mun mielestä väistämätön energian lähde ihmiselle ja mennyt karppausbuumi on toivottavasti jo laantumaan päin. Pasta, riisi ja leipä kuuluu olennaisena osana ruokavaliooni, mieluiten tummaa versiota. Perunasta tulee tehtyä harvemmin ruokaa verrattaen esim. pastaan, mutta sitäkin tulee syötyä. Kroppa kertoo kyllä hiilareiden tarpeen, jos sitä osaa kuunnella. Mikäli liikun paljon, tulee hiilareita syötyä enemmän ja aikoina tai päivinä jollain liikunta on vähäisempää myös hiiilareiden tarve pienenee. En harrasta leipomista (koska oon siinä tosi huono) enkä makeuta mitään, joten puhdasta sokeria kuluu meidän taloudessa tosi vähän. Pullaa tulee kyllä silloin tällöin syötyä, lähinnä vahingossa töissä taikka tarkoituksella kylässä. Noita pullahöttöjä on kyllä tarjolla päivittäin ja koko ajan, lähinnä töissä. Tarjonta ylittää kysynnän. Täytyy olla taitoa miettiä tarvitseeko tuota pullaa nyt oikeasti kahvin kylkeen ottaa.

Kinkkupasta salaatteineen


Entä proteiinit ja rasvat? Protskut tulee mun ruokailussa lihasta, kalasta ja maitotuotteista. Syön niitä päivittäin ja uskon sen kyllä tyydyttävän mun tarpeen ilman mitään proteiinilisiä. Kalaa tulee syötyä ehkä vähän turhan vähän siitä huolimatta, että syön sitä kyllä useammin mitä moni muu tuntemani ihminen. Ruoan valmistuksessa suosin öljyjä, mutta en mä voitakaan dissaa. Jonkin verran käytän kevytrasvaisia tuotteita vaikka en oikein osaa selittää miksi. Suurilta osin lienee tottumuksesta.

Maitorahkaan ja maitoon tehty tuorepuuro -aamupala


Puoli kiloa kasviksia päivässä? Enpä kyllä ikinä ole laskeskellut, mutta kasviksia syön ihan tosi paljon. Ja pääosin tuoreena. Salaatti kuuluu niin lounaille kun päivällisille, aina. Käytän kasviksia myös ruoanvalmistuksessa tosi paljon. Yleensä tuoreita ja ne on tietty parhaita. Silloin tällöin myös pakastekasviksia. Kasvikset onkin maidon ohella se tuote, jota saa ihan ja kokoajan olla raahamassa kaupasta. Niin. Ja pilkkomassa!


Marjat ja hedelmät kuuluu kanssa mun ruokavalioon. Marjoja voisin kyllä syödä enemmänkin. Ehkä mun jopa pitäis syödä niitä enemmän. Pakkasesta löytyy mustikat ja vatut talven tarpeisiin ja ne tulee kyllä aina seuraavaan kesään mennessä. Just nythän niitä on tarjolla ihan tuoreina. Tää marja juttu on varmaan vähän sama mitä kirjoitin tuossa aiemmin kalasta. Hedelmiä syön jonkin verran, banaani on helppo hedelmä juoksijalle. Niin helppo, että syön niitä, vaikka ne on mun mielestä aika pahoja. Oon ehkä vähän sitä mieltä, että noita hedelmiä ei niin kovin tarvitse syödäkään, mikäli popsii noita marjoja. Ja noista kahdesta marjat on mun mielestä kaikinpuolin parempi vaihtoehto.