Muutama kirjatärppi talveen

Kävin eilen pitkästä aikaa kirjastossa. Jostain syystä opiskelu on jälleen kerran onnistunut tappamaan mun lukuharrastuksen. Mulla lukeminen on siis kausittaista: jos on jotain tiivitä opintoja, se ikään kuin unohtuu ja jos ei, ahmin kirjoja. Näin on ollut ennenkin. Lukuunottamatta peruskoulua.. Silloin ahmin vain niitä kirjoja. Kotimainen kaunokirjallisuus on ehkä lähinnä mun sydäntä. Tykkään myös kirjoista, jotka kertovat erilaisista maailmoista. Yleensä niistä nurjemmista puolista, joista kuitenkin aina löytyy jotain kaunista. itkukirjallisuuden ystävä siis.

Tästä lähtee.. P.S. Säilyttäkää niitä lähikirjastoja!

Opintojahan en vielä ole saanut päätökseen, mutta lukuharrastusta ajattelin lämmitellä silti. Enkä aio potea huonoa omaatuntoa, että mukama pitäisi lukea jotain, joka kehittää ammatillisesti.

Tässä muutama kirjatärppi hyvä takuulla talveen.. Mitä te suosittelisitte mulle?

Kim Echlin, Kadonneet.  
Tarina suuresta rakkaudesta, menettämisestä, sodasta ja kodista. Myös rakkauden riittämättömyydestä maailmassa, joka on jossain hyvinkin paha. Tapahtumat alkavat Montrealista Kanadasta ja päättyvät Kambodzaan, kansanmurhan jälkeiseen aikaan. Maan ja kansan tapahtumat pääsevät todella iholle.

Jostain syystä tämä kirja palaa mieleeni jokainen kerta, kun Suomessa äänestetään. Kuinak hyvin täällä asiat onkaan, kun on oikeus olla poliittisesti jotain mieltä.

Juha Itkonen, Myöhempien aikojen pyhiä.  
Kertomus Suomalaisesta yhteiskunnasta nuoren Amerikkalaisen mormonipojan silmin. Lähetystyötään tekevää poikaa myös koettelee oma usko.

Juha Itkosen esikoisromaani sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli myös Finlandia -palkintoehdokkaana 2003. Myös kirjoittajan myöhemmät romaanit ovat mielestäni olleet kerta toisensa perään erittäin hyviä ja taitavasti kirjoitettuja.

Riikka Pulkkinen, Raja.  
Kirjassa kulkee kaksi tarinaa rinnakkain; Nuoren tytön epäsopivana pidetty rakkaus itseä vanhempaan opettajaan sekä jo varttuneen naisen epäsopivana pidetty lupaus auttaa elämänkumppaniaan kuolemaan, kun tämä ei enää muista. Edes vaimoaan. Herättää ajattelemaan monia asioita. 

Runsaasti huomiota herättänyt esikoisromaani. Ikäväkseni en vielä ole kyseisen kirjailijan muita kirjoja lukenut. Mainittakoon myös, että Riikka Pulkkinen on nuorempana ollut varsin lahjakas yleisurheilija.

Liza Marklund, Uhatut.   
Kertomus nuoren ruotsalaisnaisen rakastumisesta, avioerosta ja sen jälkeisestä vainosta.

Ilmestyessään markkinoitu tositarinana, joka myöhemmin itse kirjailijan myöntämänä on kerrottu korkeintaan perustuvan tositapahtumiin. Koukuttava kertomus.

Haruki Murakami, Mistä puhun kun puhun juoksemisesta.  
Aivan tavallisen japanilaisen kirjailijan kerrontaa juoksuharrastuksestaan. Kirja ei sisällä käytännöllisiä treenivinkkejä, vaan avaa juoksemisen filosofiaa. Jopa elämänfilosofiaa siinä määrin, että kirjaa voi suositella muillekin, kuin kestävyysjuoksun harrastajille.

Kirja perustuu Murakamin omiin muistiinpanoihin pääasiassa juoksemisesta. Kirjoittaa myös fiktiivisiä kirjoja, joista tämä lukija ei kyllä tiedä ainoatakaan.

Sofi Oksanen, Puhdistus.  
Tapahtumapaikkana sekä Suomi että Viro. Avaa hyvin Viron lähihistoriaa naisen näkökulmasta. Vaikuttavaa kerrontaa.

Olen lukenut Oksasen tuotannosta myös Stalinin lehmät, joka ilmestyi jo ennen Puhdistusta. Hyvin samantyylisiä kirjoja ja viimeksi mainitusta pidin ehkä hieman enemmän. Myös Baby Janen olen lukenut, joka edellisista poiketen sijoittuu Helsinkiin. Myös sitä voin suositella. Ei ole suotta Oksanen palkintoja kahminut.

Anna-Leena Härkönen, Loppuunkäsitelty
Omaelämänkerrallinen teos vuodesta sisaren itsemurhan jälkeen. Kertomus tapahtumista tunnetiloineen alkaen kuolinpäivästä ja päättyen kuoleman vuosipäivään.

Valitsin tämän kirjan useistä Härkösen hyvistä kirjoista siksi, että tämä on ehkä eniten konkreettisesti  tunteita (lue: itkua) herättänyt kirja, mitä olen koskaan lukenut. Härkönen osaa höystää kirjojaan myös huumorilla, mainittakoon nyt esimerkiksi Ei kiitos. Härkönen vaan on pettämätön.

Antoine de Saint-Exupery, Pikku prinssi.  
Satu, joka kuuluisi jokaisen aikuisen lukea. Voiko siitä muuta sanoa?