Kuten terveyserot, myös liikuntatottumuksetkin, jakavat Suomen kansaa kahtia. Nämä lienet kulkevat käsikädessä. Todennäköisesti suurinpiirtein samalla kaavalla, kuin varallisuuserotkin. Jutussa todetaan, että samaan aikaan kun osa Suomalaisista liikkuu ennennäkömättömän paljon, se toinen osa liikkuu ennennäkemättömän vähän. Heistä iso osa on sosioekonomisesti alemmassa asemassa, jos näin voi sanoa.
Oli varallisuus tai asema mikä hyvänsä, joukossa on varmasti myös paljon sellaisia, joita ei vain liikunta harrastuksena yleensä kiinnosta. Tässä kohtaa tämänpäivän terveysvalistus ja vallalla oleva liikuntahypetys menee mielestäni aimoloikkauksen metsään. Vaikka liikunta kansan keskuudessa onkin lisääntynyt ovatko liikunnan harrastajat lisääntyneet? En valitettavasti usko siihen.
Mikä sitten olisi se oikea tapa, sitä en osaa sanoa. Verkon ja iltapäivälehtien tarjoama kuva fitnesspimuista ja himomaratoonareista tuskin lisää ainakaan pysyvää liikunnallista elämäntapaa juuri kenessäkään. Ylipäänsä ollakseen terve ja hyvinvoiva ei mielestäni tarvitse elää liikunnalle oikeastaan piirun vertaa. Suurinta osaa liikuntaa harrastamattomista pelkkä arkiaktiivisuuden lisääminen auttaa aimoharppauksen kohti terveempää vanhenemista. Se olisi hyvä muistaa myös paljon liikkuvien, sillä vaikka liikkuisit kuinka paljon hyvänsä, ei se poista esimerkiksi runsaan istumisen aiheuttamia riskejä terveydelle.
Jopa minä tunnen aika-ajoin vieraantuvani liikunnan perimmäisestä olemuksesta lukemalla hyvin väritettyjä motivaatiobuustaus- ja trendiartikkeleita, kuinka käy heidän, jotka eivät tunne liikuntaa lainkaan omakseen? Todennäköisesti juuri sitä kuilua liikuntaa harrastavien ja liikuntaa harrastamattomien välille. Ja näin nämä hyvää tarkoittavat artikkelit ja tämä hypetys vieraannuttavat ihmisiä liikunnasta entisestään.
Liikunnan harrastamisesta ei mielestäni saa tulla enää yhtään enempää statuskysymys ja imagohomma, vaikka periaatteessa mikä tahansa syy saada ihminen liikkeelle ja kohti terveellisempiä elämäntapoja, on hyvä syy. Liikunnan tulisi yhdistää ihmisiä, saada samalle pelikentälle porukat, oli status mikä hyvänsä. Liikunnan tehtävä ei ole saada aikaiseksi kuilua ihmisten välille. Itse kannatan sitä tervehenkistä suhtautumista liikuntaan, joka on kaikkien meidän ilona ja oikeutena, tilipussista ja asemasta riippumatta. Niinkuin lapsilla se on.
Ihan erityisen paljon toivon, että omalla tavallani elää tai tuoda ilmi rakkauttani liikuntaan, en ole tuota jutussakin mainittua syyllistämistä saanut aikaan. Ja jos olen, niin hei sanon, että sun sunnuntaikävely on vähintään yhtä kova juttu, kun mun kyykkytreeni! Ja haluan myös sanoa, että vaikka sä missasit tämänkin iltaisen jumpan, touhusit leikkipuistossa sun muksun kanssa, siivosit teidän kotia, kävelit kauppaan ja kokkailit ruokaa sun perheelle, niin mä istuin sen kyykkytreenin jälkeen aika kauan tänäänkin tässä koneella. Että ollaan varmaan aika tasoissa!
Liikunnan riemua kaikille ja kymmenen pistettä Nevalaisen Terhille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3