lauantai 13. joulukuuta 2014

Pallopeleistä


13. luukku: pallopelit

Ihailen valtavasti ihmisiä, jotka harrastaa joko ihan höntsästi, tosissaan tai puolitosissaan jotain pallopelejä. Oma jalkapallon taikka salibandyn pelaaminen on hauskaa, mutta vain ajatuksen tasolla. Tosiasissa mulla on fyysisesti etäinen suhde kaikkiin peleihin, missä joutuu olemaan fyysisesti kosketuksessa toisen ihmisen kanssa. Ollut aina. Silloin lapsenakin, kun mikä vaan oli harrastusten suhteen mahdollista. Olen kyllä kokeillut, jopa jääkiekkoa, en innostunut. Sen sijaan pelasin kyllä pesistä ja lentopalloa, ihan sarjassakin. Nyt aikuisena on sulkapallo lähentä sydäntä.

Mä en tiedä johtuuko se just tuosta takalusten ynnämuun fyysisen kosketuksen kammosta vai mistä. Olen kyllä myös varmasti enemmän ittekseen tekijä, vaikka kieltämättä joukkuetoiminta ainakin aika-ajoin kiehtoo. Olisihan siinä erilainen tekemisen meininki, niissä porukkatreeneissä nimittäin. Toisaalta, yksilöjuttuja, kuten vaikka juoksua, voi myös treenata porukassa ja ollakseen hyvä joukkuepelaaja on varmasti myös treenattava itekseenkin.

Sen ainoan pallopelin, mitä mielelläni pelaan, eli sulkapallon suhteen kärsin kroonisesta pelikaveripulasta. Viime vuosina oikeastaan mun veli on ollut ainoa potentiaalinen, mutta sekin on nyt arkisin poissa kaupungista ja viikonloppuisin niin kamalan kiireinen. Saadakseen aikaan hyvän pelin, on vastustajan oltava edes suurinpiirtein samantasoinen. Omaa tasoa on kohtuu vaikea arvoida, en niin kovin monen eri-ihmisen kanssa ole sulkapalloa pelannut. Pesistä ja lentistä lähtisin kyllä myös mielellään kokeilemaan, jos jossain olisi paikka mihin mennä. Miksei sitä sählyä tai jalkapalloakin. Ehkä. Joskus.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3