Ollaan Jarpan kanssa tässä vuoden alussa aloitettu kumpikin taas vuorotyö. Mulla on pieniä vaikeuksia ollut sopeutua ja tottua. Vaikka itselläni oli ihan normiviikko (kaksi vapaata, arkena kylläkin), tuntuu että viikko olisi ollut jotenkin erityisen työläs. Koska aina on töitä. Joku on aina työssä. Sinänsä hassua, koska meidän elämä oli kahden vuorotyöläisen elämää monta vuotta ja joskus oli hankala sopeutua ja tottua siihen, ettei se enää ollutkaan. Helpotusta ei ole tulevallakaan viikolla luvassa, ollaan nimittäin kumpikin kuusi päivää työssä ja yksikään vuoro tai se vapaa, ei ole samaan aikaan. Aika käsittämättömän huono mäihä. Naurettiinkin tuossa, että varmaan ever ei näin pahasti ole mennyt ristiin! Ensi viikon parisuhdekommunikaatio lienet yläfemmojen heittoa ovensuussa ja telepatiaa vähintään toisen nukkuessa.
Ma: hiihto 1h
ti: ---
ke: ---
to: sali 1h + hiihto 1h
pe: sali 1h + uinti 25min.
la: hiihto 50min. + vatsat 15min.
su: hiihto 1h30min.
yht: 6h35min.
Alkuperäisenä ajatuksena mulla ei ollut pitää urheiluvapaata sekä tiistaita että keskiviikkoa. Siinä oli kaikenlaista vääntöä ja sattumusta, jonka summana olin totaalisen poikki, kiukkuinen ja keskiviikon vapaa menikin sitä masistellessa. Seurauksena oli vielä kovempi morkkis, kun laiminlöin treenit enkä noihin opiskeluhommiinkaan tarttunut. Hetken kerättyä järki voitti, eikä maailma sittenkään (tälläkään kertaa) kaatunut. Aika-ajoin suorituskeskeinen henki minussa nostaa päätään, mutta vuosien varrella olen onneksi oppinut jotenkuten käsittelemään sitä.
 |
| Perjantai-aamun brunssi |
Loppuviikko olikin sitten varsin rento ja kaikinpuolin mukava. Vaikka olin töissä, tuntui viikonloppu viikonlopulta. Perjantaina käytiin heti aamuvarhaiseen nioben kanssa treenaamassa ja lounaalla, jota brunssiksi kutsuttiin. Treeniä, ruokaa ja hyvää seuraa. Paljon enempää ei ihmisen lapsi voi pyytää. Ilta-aamu -rupeamasta huolimatta yöunet onnistui ja lauantaina olin aikaisesta aamuherätyksestä huolimatta virkeä. Töitä, hiihtoa, hyvää sapuskaa ja kotsaa. Viikonlopun liikuntojen vaakakuppi painui hiihdon puolelle, vaikka kolmas sali oli tekemättä. Man's gotta do what man's gotta do (<- on muuten melko ällö sanonta!), hiihdeltävähän se oli kun niin kovasti teki mieli!
 |
| Elämän ekat bataattiranut matkalla uuniin.. |
 |
| Hyviä oli, vaikkei niin kauniita.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3