Entä missä mennään hiihtäjä?

Edelleen olen hurahtanut tuohon hiihtoon. Luisteluhiihto on se, mitä hiihtelen. Mitä tuota lunta nyt on ollut? Reilu kuukauden päivät. Hiihtoa on tänä aikana kertynyt sellainen 160-170 kilometriä, joka meikäläisen etenkin alussa olleilla hiihtovauhdeilla on ajallisesti myös ihan hyvä määrä. Tässäpä hiihtohavaintoja sekä mietteitä ladulta:

• edelleen olen kehittynyt huimaa tahtia: matkavauhti on noussut joulukuuhun verrattuna ihan hirveästi. Olen myös oppinut hiihtämään hiljaa. Samoin sykkeet on laskenut sitten hurjan alun.
• tekniikka on kehittynyt: mogrenia pyrin hiihtelemään molemmille jaloille (toki toiselle puolen se on luontaisempaa), wassu on harjoittelun alla (sitä en "luonnostaan" hiihtelisi). Kuokka sen sijaan menee aina ja vain oikealle kädelle ja sen huomasin myös tuossa salilla, hups! Tekniikassa lienee harjoiteltavaa vuosiksi, mutta luulen, että olen ihan kelpo matkassa menossa asian suhteen, kiitos lapsuuden hiihtojen. Hiihto, jopa luistelusellainen, jää kuin jääkin selkäytimeen.
• olen hiihtänyt siten etten ajattele hiihtämistä ihan ja koko ajan. Toisin sanoen asioita alkaa mennä selkäytimeen ja peruslenkillä ajatus menee itsekseen, kulkee omia reittejään.
• olen ostanut korkeafluorista pikaluistoa, joka oli tuplahintaista muihin pikaluistoihin nähden. Olen todennut sen hyväksi lähes kelillä kun kelillä, jos pakkaslukemat on inhimillisiä.
• olen vakuuttunut siitä, että hiihtokunnon voi erittäin näppärästi ja pienin toimenpitein siirtää juoksukunnoksi. Jos siis joskus vielä voin tituleerata itseäni aktiivijuoksijaksi, aion ehdottomasti painottaa talviurheilut hiihtoon. Turha jossitella, mutta olisiko tilanne nytkään mikä on, jos olisin hoksannut tuon asian jo vuosia sitten?
• yhtenä tavoitteena oli oppia hiihtämään nopeampaa kun juoksen. No jos vertailupohjana on juosten tehdyt ennätykset (10 km 47min.34s. tai 21,1 km 1h42min.11s.), niin ehken ihan vielä ole tuohon päässyt, mutta jos vertailupohjana on ihan peruslenkkivauhdit suhteutettuna sykkeisiin ja lenkin jälkeisiin fiiliksiin (ainakin nyt, siihen ei toki paljoa vaadita, mutta myöskin silloin, kun juoksukunto oli nykyistä parempi), niin voisin sanoa näin olevan. Jee!
• loppujen lopuksi kohtuu vähällä kilometrimäärällä on tapahtunut aika paljon!

Joulun tienoilla mulla oli kolme tavoitetta hiihdolle:

1. oppia hiihtämään kovempaa kuin juoksen
2. oppia hiihtämään siten, ettei ihan koko ajan tarvitse ajatella hiihtämistä
3. oppia hiihtämään höntsälenkkejä

Aika hyvällä mallilla siis ja voisin vähän lisätä panoksia.

1. hiihtää tänä talvena 50km lenkki
2. harjoitella kuokkaa myös vasemmalle kädelle sekä oppia wassua siten, että saisin hyödynnettyä sitä lenkillä

Järjestyksessään siis neljäs ja viides tavoite, mutta rajallinen älykapasitteettini ja vielä rajallisempi kärsivällisyyteni bloggerin alustan suhteen ei saa järjestettyä noita numeroita oikein.

Ja hei jee. Oon taas terve ja vähän liikkunutkin. Tämän viikon (ja viikonlopun, mitä nyt yökköily ja päivän unet suo) liikunnoista lisää myöhemmin. Hiihtojuttuja liene myös luvassa, sillä ensi viikolle on suunnitteilla pari juttua sillä saralla. Esimerkiksi lenkki Jn kanssa ja sitten erään kollegan, joka on asteen  monta astetta kokeneempi hiihtäjä. Sitten tiedän ehkä vielä enemmän missä mennään hiihtäjä!

P.S. Jos jollakulla on hyviä kimppakyyti-ideoita kuinka päästä JKyväskylästä Kontiolahdelle ja takaisin maaliskuussa (että kaksi tyttöä pääsisi todistamaan kuinka Kaisa Mäkäräinen kahmii mitaleita kotikisoissaan), niin ottakaa yhteyttä! Näin niinkuin alustavasti olis sellainen mieli.