keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Liikunnanrakastajan satamiljoonaa kysymystä

Olin tässä viikolla taas salilla. Siinä nyt ei ole varsinaisesti mitään kummallista, mutta siinä on, että olin siellä ihan ittekseni ekaa kertaa jotain kuuteen viikkoon. Omassa pikku kuplassani treenailin ylä- ja keskikroppaa, kun en muuta voi. Uimahallin laitteet tuli tutummaksi mitä koskaan aiemmin. Ihan hyvin selvisin itekseni nyt, kun täysipainovarauskin on jalalle sallittu. Pientä säröhähän tämä kipsi siihen kuplan reunaan tekee, mutta kylläpä se taas maistui. Janen kyydillä pääsin punttailemaan, kun hän sillä välin kävi jumppailemassa ja uimassa. Mulla siis oli aikaa tuusailla treenini.

Treenin päätteeksi lipittelin odotellessa teet AaltoAlvarin kahviossa. Sekin on ihan luksusta, kun saa ite kuskattua kahvikupin pöytään. Jos matka on lyhyt ja aikaa riittävästi, niin yhden kepin turvin selviää tollaiset matkat. Istuin ja mietin, että kuinka hemmetin ikävä onkaan normaalia treenitahtia. Ja muutakin urheilua, kun yläkroppapäivää. Uimareita katsellessa tuli mieleen, että pääseeköhän jo ensi viikolla itsekin uimaan? Tai kuntopyöräilemään? Vesijuoksemaan? Tekemään jalkoja? Edes laitteilla? Jotain, ihan mitä tahansa muutakin, kun yläkroppapäivää. Ihan käsittämättömän upeeta, jos pääsee. Liikunnanrakastaja minussa on tänä aikana noussut ihan uusiin sfääreihin!


Kipsihoito alkaa olla loppusuoralla. Viimeistä viikkoa toivottavasti viedään ja kieltämättä tuleva kontrollikäynti kuvineen jännittää ehkä enemmän kuin maratonin lähtöviivalla koskaan. Monenlaiset ajatukset pyörii päässä senkin suhteen.

Sairaalassa mulle sanottiin, että nilkka saattaa turpoilla ja särkeä pitkään. Se ikäänkuin kuuluukin kuntoutumiseen. Kuinka pitkään ja kuinka paljon? Mikä on tervettä särkyä ja mikä ei? Mistä sen tietää? Ilmeisesti mulla ei nuo asiat ihan täysin ole hanskassa ollut tähänkään asti. Lopullisen tuloksen tulee näkemään 3-12 kuukauden haarukalla. Musta aika pitkä aikaväli. Tarkoitetaanko tuolla sitä, että joudutaanko ne faksaatiokamat poistamaan? Vai mitä? Fysioterapeutti sanoi myös, että puoleen vuoteen ei raskasta liikuntaa voi harrastaa. Mikä on raskasta liikuntaa? Se mikä jollekin on, ei välttämättä toiselle ole. Leikannut lääkäri totesi, että aktiiviliikkujalle tulee antaa selkeät ohjeet kuinka jalkaa voi alkaa rasittamaan. No ainakaan vielä en sellaisia ole saanut. Kai ne nyt antavat?

Oon myös surffaillut keskustelupalstoja ja tutkimuksia. Erään pitkäaikaisseurannan mukaan 50% operoiduista weber b-tyyppisistä nilkkamurtumista ei ole kyennyt palaamaan tapaturmaa edeltävään liikunta-aktiivisuuteen. Aika kova luku. Voiko mulle käydä niin? Ehkä voi, mutta kaikki todennäköisyys puhuu kuitenkin sen paranemisen puolesta. Oon kohtuu nuori ja sitoudun kyllä kuntoutukseen. Lukemassa voi olla paljon sellaisia, joiden lähtötilanne oli inaktiivi, kuntoutusmotivaatio heikko tai jotain. Vai mitä? Toisaalta kuinka moni samaan liikunta-aktiivisuuteen palannut oli maratonharrastaja? Kunhan nyt vaan antavat oikeat ohjeet! Onko realistista ajatella vielä juoksevansa erittäinkin aktiivisesti? Kunhan edes aktiiviliikkujaksi! Jollakin palautuminen normaaliin kävelyyn vei useita kuukausia ja jollakulla toisella vain muutaman viikon. Silti lopputulos saattaa olla parin vuoden kuluttua sama. Variaatioita riittää.

Pitää muistaa kysyä kaikki. Olikohan tuossa edes kaikki? Ja sitten pitäisi myös muistaa kysyä, että mitä sen suunnitellun faskiotomian kanssa tehdään. Sekä kysyä sairaslomasta, jota he kirjoittivat kontrollia edeltävään päivään ja kontrollipäivänä on vielä kipsikin jalassa eikä se siltikään ole virallinen sairaslomapäivä. Ehkä kirjoitan varmuudeksi muistilapun.


8 kommenttia:

  1. Kannattaa kyllä tehdä lista kysyttävistä asioista, en ainakaan itse muista muuten kaikkia tuommoisissa tilanteissa. Ajattelin sua tänään, kun olin kävellen parin suunnistusta opettelevan kaverin kanssa iltarasteilla :)

    Toivottavasti jalan paraneminen on sujunut hyvin ja myös jatkuu hyvin kuntoutuksen merkeissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin oon itseasiassa miettinyt sua ja suunnistusta :). Illalla ajattelin värkkäillä listaa!

      Poista
  2. Joo ehdottomasti teet paperille listan ja VAADIT tarkkoja vastauksia noihin vähän epämääräisiin ilmauksiin siitä mitä voi ja ei voi tehdä.

    Noi on vähän vaikeita ajatuksia kun alkaa miettimään että mitä jos ei enää pystykään samaan kuin ennen. Yritä vaan miettiä että nyt on nyt eikä sitä entisaikojen Tarua olisi ilman leikkausta ja vammaakaan ollut enää olemassa, olet joka tapauksessa hyvin monilla tavoin eri ihminen kuin kaks kuukautta tai vaikka kaks vuotta sitten. Avoimin mielin uusia päiviä kohti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Oot ihan oikeessa! Kirjoittelin itseasiassa sun tekstiin kännykällä kommentin, joka sitten ei ollutkaan siellä, kun äsken kävin vilaseen. Paska juttu se sun polvi, mutta toivottavasti se nyt tokenee!

      Jotenkin vaan jaksan uskoa siihen, että kyllä näillä aina joku tarkotus on. Jos ei muu, niin mielen vahvistus :).

      Poista
  3. Komppaan edellisiä: kysymyslista mukaan ja tiristä henkilökunnasta irti kunnollisia vastauksia :) Mua ärsyttää, kun en ole uskaltanut vaatia tarkempia ohjeita (ja toisaalta ärsyttää, että kunnollisia kuntoutusohjeita joutuu tosiaan _vaatimaan_). Kävin muutama kuukausi sitten (jolloin oli 11 kk mun rintalastaleikkauksesta) ylimääräisen käynnin sairaalassa ja keskustelu meni jotensakin "edelleen on kipuja, varsinkin liikkuessa. onko se ok?" -> "no ei kuulosta ihan normaalilta" -> rtg-kuvat puhtaat -> "tässä toipumisprosessissa on vaan tällaisia erilaisia vaiheita" (sanatarkka lainaus!) -> "entä mites se liikunta" -> "no oman voinnin mukaan". Eipä jäänyt kauheasti käteen...

    Noissa ennusteissa kannattaa kyllä muistaa se, että sä olet tosiaan nuori, pohjakunto on erinomainen ja olet sitoutunut kuntoutukseen. Tietysti silti voi olla huono onni matkassa, mutta lähtökohtaisesti sulla on hyvät edellytykset. Maltilla vaan, toivottavasti hyvien ohjeiden kera :) Tsemppiä paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, toi voinnin mukaan on kyllä niin epämääräistä! Aina pitäis yrittää jotain konkreettista löytää.

      Toivottavasti sulla on kivut helpottanut! Ja kun se kivuttomuus olis just niin tärkeää, ettei missään tapauksessa pääsisi kroonistumaan tms. Miksi sulla se leikkaus tehtiin? Kirjoittele vaikka joskus blogiin, jos haluat... :). Oon just nyt erityisen kiinnostunut ihmisten survival -tarinoista :D.

      Poista
  4. Komppaan edellisiä! Kuntoutuksella on hyvät tsäänssit saada jalka normikuntoon. Meidän perheellä on tästä kokemusta, survival-tarina, joka toivottavasti olisi sullekin rohkaisuksi:

    Mun mies mursi nilkkansa maastopyöräillessä keväällä 2012. Samalla tuli pieni murtuma myös sääriluun yläosaan. En tiedä, oliko tuo nilkan vamma juuri samanlainen kuin sulla, mutta korjaus tapahtui juurikin ruuvamalla nilkkaan metallilevy. Ja kipsiä kuusi viikkoa.

    Jalka toipui hyvin, mutta siihen alkoi ilmaantua kipuilua juostessa ja luistellessa. Mies mietti, että pitäisikö levy poistattaa, kun vaiva vain jatkui. Työterveyslääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että ensin kokeillaan fyssari ja kuntoutusjumppa. Tämä auttoikin ja jalka tuli hyvään kuntoon. Sittemmin sillä on mm. juostu Vaarojen marathon ja pyöräilty TahkoMTB:ssä 240 km, joten hyvin se kestää, eikä kipua ole. Ainoastaan hokkareilla pitkään luistellessa tulee epämiellyttäviä tuntemuksia.

    Tsemppiä kipsinpoistoon! Kannattaa kysyä kuntoutusohjeita viimeistään silloin, jos toipuminen ei mene koko ajan eteenpäin. Hyvä siitä vielä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti ihan mielettömästi kun jaot sun tarinan. Mulle on ollut tosi iso merkitys kuulla just kaikkea positiivista, vaikkei se tietty oo kiva, et kellään murtuu nilkka! Ja ihan hyvä kuulla myös se, ettei niitä levyjä ym. välttämättä tarvi heti haluta pois, koska onhan siinä sitten taas omat riskinsä myös, kun minkäänlaisia leikkauksia tehdään.

      Hyvää kevättä teille molemmille :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3