Pikavisiitti Tallinnaan

Käytiin kälyn (eli tässä tapauksessa puolison veljen vaimon kanssa, kälyllä kun on sen sata merkitystä, Wikipedia sen kertoi) päivä Tallinnassa reissulla. Reissun agenda oli hakea tarjottavat juomiset heidän hääjuhlaansa, joka pidetään nyt kesällä. Mun tehtävä oli lähinnä lähteä reissuseuraksi ja nauttia kesäpäivä Tallinnassa. Henkisiä korvauksia joutui maksamaan tuosta viinakauppa -käynnistä ja yöstä laivalla. Valitetaanpa nuo asiat alta pois ennen, kuin siirrytään mukavampiin aiheisiin:

• Olen käynyt Tallinnassa useita kertoja, mutten ikinä siellä viinanrahtauspaikassa, joka on satamassa. Sen jonkun pullon mitä olen ostanut, olen ostanut ihan tavallisesta kaupasta tai kioskista ja niin aion tehdä vastedeskin. Kyllä mä (ehkä) vähän ymmärrän ihmisiä, jotka hakee juhliinsa tarjottavat Suomenlahden toiselta puolen, mutta jos ihan muuten vaan lähtee alkoholinhakumatkalle, niin sitä ei kyllä voi selittää, kun liiallisella alkoholin kulutuksella ja se on tosi surullinen juttu.
• En ole koskaan ollut laivaristeilyihminen, enkä varmaan koskaan sellaiseksi muutukaan. Musta on vaan niin kuolettavan tylsää ja ehkä vähän ahdistavaakin viettää aikaa suljetussa laivassa, jossa on paljon humalaisia ja tunkkaista. Laivalla oleminen on vaan tapa siirtyä paikasta a) paikkaan b). Vaikea sanoa, miksi me nyt päädyttiin tällaiseen ratkaisuun. Muistaakseni aikataulullisesti, koska haluttiin viettää mahdollisimman pitkä päivä Tallinnassa ja valita huokean hintainen paketti.
• Vielä kolmas valituksen aihe on lapset baarissa. Kuka vie maissa lapsiaan istumaan baariin ja itse lipittelee olutta siinä vieressä? Kysyn vaan. miksi se asia on ihan fine laivalla? En ymmärrä! En vaan kerta kaikkiaan ymmärrä! Jos aikuinen juopottelee ja lapsi istuksii siinä vieressä tylsistyneenä (tai ehkä jopa peloissaan), niin ei kyllä ole kahta sanaa kenen ehdoilla sitä matkaa tehdään.

No niin. Sitten mukavampiin aiheisiin. Siinä parin kympin korvilla tehtiin reissuja Tallinnaan useampia vuodessa ja usean vuoden ajan. Kaikki virkistysmatkat, esimerkiksi silloisen työpaikan, oli viikonloppureissuja Tallinnaan. Kului useampi vuosi, etten käynyt siellä. Ei oikeastaan ole ollut inspiraatiotakaan, kunnes ihan viime aikoina. Ja olipa se mukavaa! Tallinna on kyllä ihan kiva kaupunki. Simppelin kokoinen, sekoitus vanhaa ja uutta.

Mitään ihmeempiä ohjelmia meillä ei ollut. Kunhan käveltiin vanhassa kaupungissa, tsekattiin parit vaatekaupat ohimennessä ja parit urheilukaupat ihan tarkoitushakuisesti. Uutena tuttavuutena tuli Kalamajan kaupunginosa, joka kyllä oli niin sympaattinen värikkäine puutaloineen. Harmi, että akku oli niin finaalissa, että kuvat sieltä jäi yhtä lukuunottamatta uupumaan. Aamupalaa syötiin Cafe Swississä, jonka aamiaista jossain kehuttiin. No. Aika tavallinen hotelliaamiainen. Jos olisin jaksanut googlata ahkerammin oltaisiin varmana menty jonnekin muualle tai sitten pidätelty aamu seiskasta nälkää vaikka sinne ysiin. Parissa kahvilassa käytiin, sekä vanhassa kaupungissa että Kalamajassa. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului myös ruokalu, mutta päivä vaan meni niin vauhdilla, että se sitten jäi. Kiireellä ja ei nälkäisenä ei ole kiva syödä, joten päätettiin käyttää sekin aika kävelyyn.

Sportlandin Outstoresta löysin edullisen pyöräilypaidan (tarpeeseen) ja Vansin tennarit (minitarpeeseen). Jostain vaatekaupasta käteen jäi kiva printtipaita (ei todellakaan tarpeeseen). Lisäksi ostin vähän tuliaiskarkkiloita ja muutaman valkkaripullon. Siinäpä ne. Mekolle olis tilaus ja varmaan sellaista joutuu sitten katselemaan täältä Suomesta.

Kiva oli päivä ja kelikin suosi. Tänään oon jo täyttä häkää käynyt polkemassa pyöräilyhistoriani pisimmän lenkin. Keli, se ei suosinut, vaikka luulin niin. Mietin myös tuolla reissulla, että olisipa hauskaa lähteä esimerkiksi Baltiaan polkemaan. Tosin oon niin hurahtanut siihen pyöräilyyn nytten, että joka asiasta tulee ensimmäisenä mieleen se, kuinka hauskaa sinne olisi lähteä just polkemaan, hah!