sunnuntai 30. elokuuta 2015

Ruutuaikaa vaihteeksi koneella

Sen lisäksi, että pidin kevyempää viikkoa liikunnasta, olen pitänyt näemmä kevyempää elämää myös somesta. Mitenkään sellaista suunnittelematta.No nytpä sitten tekisi mieli kirjoitella, mutta on valkoisen paperin muuri edessä. Joten ollaanpa niinkuin koko somehiljaisuutta ei koskaan olisi ollutkaan, ja värkätään perinteinen koonti viikon (tässä tapauksessa viikkojen) liikunnoista.


Edellisviikkohan oli aika hiljainen harrastamisen suhteen sisältäen pari salikertaa (1h kappale) ja pari juoksulenkkiä (30min. kappale), eli yht. 3h.

Tällä viikolla on kuntosalia tullut harrastettua jopa kolmesti, jonka lisäksi maastokävelyä sauvoineen, keskikroppatreeniä olkkarissa ja yksi pyörä-juoksu -treeni, jonka juoksuosuus pikkusiskon kanssa. Yht. n. 6h.

Mitään erikoistahan mulle ei kuulu. Edellämainittujen lisäksi olen punnertanut opparia (kuherruskuukausi sen kanssa on ohi!), tehnyt töitä, viettänyt aikaa lomailevan Jarpan kanssa ja tottakai, katsonut yleisurheilun MM-kisoja sen mitä muulta elämältä ehtii. Luulen, että just jälkimmäinen on verottanut tätä someaikaa esimerkiksi täältä blogista. Kuulun nimittäin siitä onnelliseen ihmisryhmään, että ruutuaika on rajallinen. Oli tilanne mikä hyvänsä, määräänsä enempää ei vaan jaksa olla erilaisten medioiden tai ruutujen äärellä. Ei edes jalka kipsissä sairaslomalla, se tuli nähtyä keväällä. Mutta kaikki loppuu aikanaan. MM-kisat ja jopa Jarpan loma. Niin ja kesä. Syksyn tuntu on nimittäin aika vahvasti läsnä. Ihan hyvä on se tuntu, vaikka kesäihminen olenkin.

Kun tää nyt on tällainen vähän sitä sun tätä -postaus, niin laitetaanpa vielä pari nostoa viime viikon liikkoista. Ensinnäkin kuntosali, jonne olen saanut itseni palaamaan kesäunilta (unilta, jotka liittyi vain ja ainoastaan kuntosaliin). Oon värkkäillyt vähän uutta saliohjelmaa ja vaikka oon ihan liian fat ollakseni fit, on se todennäköisesti ainoa harrastus jota tällä hetkellä osaan edes vähän tavoitteellisesti tehdä. Toinen nosto on ehdottomasti väsyneen duunipäivän päätteeksi heitetty vitosen lenkki. Oli vaan jotenkin tossu syönnillään, niin tokihan se piti sitten kokeilla vähän rajoja. Huonona päivänä mäkisessä maastossa vitonen aikaan 25.xx. Antaa uskoa, että (juoksu)kuntoa jossain on, mutta kun ei sitä perkule pääse harjoittamaan, höh!

Mutta joo. Paljon olisi asioita, mistä kirjoitella. Uusista kengistä, kesäretkistä, saliohjelmasta, tavoitteellisen harrastamisen kaipuusta, ortopedin vastaanotosta ynnä muusta. Mutta ehkäpä en tästä tekstistä tee enää tän sekavampaa, eli palataanpa vaikka edellisiin aiheisiin sitten myöhemmin. Nyt oon sentään saanut tämän blogihiljaisuuden vihellettyä poikki ja valkoisen paperin dilemma on hoidettu erittäinkin laaduttomalla ja täysin sisällöttömällä postauksella eetteriin.

Ja tuosta, laitetaanpa vielä täysin asiaankuulumaton kuva vielä:


Kas noin.

Mukavaa viikkoa!

tiistai 18. elokuuta 2015

Viime viikko ja mietteitä kuluvasta..

Viime viikon liikunnat:
ma: pyöräily 1h40min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 2h
to: pyörä+juoksu+pyörä 1h45min.
pe: maastolenkki 50min. + core 25min.
la: pumppi 30min. + lenkki 1h5min.
su: ---
yht: 9h

Liikuntojen lisäksi viime viikko sisälsi normaalia enemmän jos jonkinmoista hyötyliikunnallista aktiviteettia: käytiin mm. yhtenä päivänä Jarpan kanssa patikoimassa ja toisena marjamettässä. Liikunnallisten aktiviteettien lisäksi oli tyttöjen iltaa, sunnantaibrunssia ja sitä rataa. Ei ihme, että tämä viikko käynnistyi erittäinkin väsyneissä merkeissä. Eilinen 12-20 työvuoro takasi sen, että päivä meni kutakuinkin siinä. Yö taas meni työunia nähdessä ja tänään aamuvuorosta kotiin päästessä olotila oli edelleen mitä väsynein.


Tuossa jokunen tunti sitten kävin pääkopan sisäistä taistelua päikkäreiden ja pyörälenkin välillä. Päikkärit voitti ja hyvä niin. Vasta tätä postausta aloitellessa tuli sellainen järkevä fiilis, että oliskohan nyt kevyemmän harrastusviikon paikka? Pääsääntöisesti nuo kevyemmät viikot tulee mulla aina tilanteeseen, jotka muun elämän suhteen (lähinnä työ ja koulu) on kaikkea muuta kuin kevyitä. Samoin mulla on usein tapana pitää viikon lepopäivät päivinä, jotka ei muutoin täytä palautumispäivän vaateita.


Väsymyksen ja laiskuuden erottaminen ei aina ole todellakaan helppoa. Aika moni ihmisistä varmasti sekoittaa laiskottelunhalun ja väsymyksen. Meni tuo kuinka päin hyvänsä, lopputulos on aina kehno! Ei ole hyvä homma jättää liikuntoja liikkumatta siksi, että pukee laiskottelunhalun väsymykseksi, eikä myöskään ole hyvä liikkua silloin, kun kuvittelee väsymystä laiskottelunhaluksi. Itse kuulun selvästi jälkimmäiseen ryhmään. Eihän mun liikuntamäärät mitään jättisuuria ole ja ylipäänsä tosi harvoin on tilanteita, jolloin on tällaisia fiiliksiä tulee. Varmaan siksikin ne on niin kovin vaikea tunnistaa edelleen. Luulen, että noita liikunnan suhteen vähän inaktiivisempiakin kausia ja viikkoja tulee mulla kyllä suunnittelemattakin, mutta ehkä tosiaan sellaisia on myös tarpeen välillä suunnitella. Joten tervetuloa kevyempi viikko!


Kuvat Satasarviselta!

perjantai 14. elokuuta 2015

Pikkusiskon kanssa lenkillä (ja hänen elämäntapamuutoksestaan..)

"Kattele niitä kantapäitä sitte vaa!"
Oli kuulemma mun pikkuveli sanonut tyttöystävälleen, kun he yhdessä lenkkeilevät. Ei ehkä kantapäitä, mutta niskaa. Pysyy juoksuasento vähän paremmin, sanoin mä pikkusiskolle, kun lähdettiin yhteiselle lenkille eilen. Pikkusisko on useamman rötväysvuoden jälkeen löytänyt liikunnan ja terveemmät elämäntavat. Se aloitti elämänmuutoksensa helmi-maaliskuun vaihteessa ja on painoa on pudonnut nyt reilu kymppikilon verran. Pari viikkoa sitten hän otti ja rykäisi 18K pitkiksen ja eilen aamuna olin vetämässä vitosen lenkkiä alle puoleen tuntiin. Hällä on tavoite juosta valon kymppi (Finlandia Marathonin yhteydessä) alle tuntiin. Alkaa likka olla kohta mun idoli mitä juoksuun tulee!

Juoksin kypärä päässä...
Hyvin tuli vitonen aikaan 28 minuuttia ja jotain. Kuulemma välillä teki mieli haistatella veetä tsemppailuille, kuten mun veljen tyttöystäväkin on todennut. Toimii siis, tsemppaus nimittäin. Angrella jos jollain löytyy se viiminenkin vaihde! Tehtiin ihan tarkoituksella tuollainen "vetolenkki", jossa toinen (tässä tapauksessa minä) pitää vauhtia. Onnellinen oon myös omasta juoksusta. Tuo vitonen on ihan maksimi, mitä arvaa tai kykenee tällä hetkellä juoksemaan korkeintaan kerran viikossa. Juoksukuntokaan ei kuitenkaan kaikesta huolimatta ihan nollissa ole, kun se vihellellen tulee alle puoleen tuntiin. Kattotaan sitte vuoden päästä, niin pikkusisko vetää mulle niitä VK-lenkkejä alle viiden minuutin keskareilla. Thats the way it goes!

Ei vaa. Oma treeni oli pyörä+juoksu+pyörä.
Luulen, että "Titi" selviää kyllä kympin omaan aikatavoitteeseensa (joka on musta tosi kova) ja vaikkei selviäis, niin on se voittaja silti! Siisteintä on ollut huomata, että koko juttu käy ilon kautta: säännöllinen liikunta ja liikunnan ilo, joka johtaa automaattisesti myös parempaan ravintoon. Ittensä lisäksi voittajia on myös hänen mukulat. Lapset kun imee itseensä sen elämäntavan mitä vanhemmat elää. Kolmas voittaja on sitte minä itte tietysti, koska saan treenikaverin! Parhaani mukaan oon häntä yrittänyt tsempata, mutta loppujen lopuksi tosi vähän mitään tsemppejä hän on tarvinnut. Sekin kertoo omaa kieltään se.

TSEMPPIÄ TITI!
(ja kaikki muutkin!)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Bonuskortti verkossa? (yhteistyöpostaus)

Mitä teille tulee mieleen yrityksestä Ostohyvitys.fi? Itselle tulee mieleen kotimainen tv-ohjelma Leijonan luola, jossa Suomalaiset yrittäjät esittelivät liikeideoitaan ja viisi leijonaa (eli sijoittajaa) joko innostuivat liikeideasta tai sitten eivät. Pääsääntöisesti yrittäjät kilpailivat leijonien huomiosta, mutta ostohyvitys.fi kohdalla leijonat kilpailivat yrittäjien huomiosta ja se jos mikä oli viihdyttävää katseltavaa.

Ostohyvitys.fi on siis ikäänkuin verkossa oleva bonuskortti sillä erotuksella, että bonusta saa yhdestä jos toisesta merkistä ja kaupasta. Kauppoja on laaja valikoima sekä kotimaista laatua, että kansainvälistä laatua. Bonusta saa aina muutamasta prosentista reilusti yli kymmeneen prosenttiin, jolloin puhutaan jo merkittävästä säästöstä. Kun olet tehnyt ostoksen Ostohyvitys.fi -palvelun kautta, bonukset kirjautuvat tilillesi, kun verkkokauppa on maksanut bonukset. Viive bonusten maksamiseen siis on.  Kun bonuksia on kertynyt Ostohyvitys.fi -tilille 15€, voit siirtää rahan omalle tilillesi. Palvelu ei siis "pakota" verkko-ostamiseen.

Sain mahdollisuuden tehdä blogissani yhteistyötä Ostohyvitys.fi -palvelun kanssa kokeiluostoksen muodossa ja mahdollisuuteen tartuin kahdestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että kyseessä on kotimainen start up -yritys ja toisennakin palvelu on oikeasti itselle hyödyllinen ja helppokäyttöinen, jos vähänkään nettiostoksia tekee. Itse ostin kokeiluna Ostohyvitys.fi palvelun kautta uudet maastojuoksukengät sekä kolmen vuoden ajan makuupussin. Tarpeeseen tulivat molemmat! Tietysti, koska pyrin siihen, että hankin asioita vain oikeaan tarpeeseen. Molemmat olisin muutenkin tilannut verkosta ja googlailun perusteella myös samasta kaupasta ilman tätä yhteistyötäkin. Outnorthista nimittäin. Tavaroista sain normaalit bonukset sekä hyvityksen ostokseeni, joista jälkimmäinen tämän postauksen johdosta.

Oma ostokokemukseni oli vaivaton. Kerrottakoon myös, että hinta tavaroille oli sama meni verkkokauppaan portaalin kautta tai. Mitään "ylihintaa" ei tavaroilla ei siis ollut, joista sitten bonukset saa. Tieto tulevista bonuksista tulee viiveettä, mutta bonusten maksamiseen kyllä on viive. Ymmärrän sen, koska onhan verkko-ostoksilla esimerkiksi palautusoikeus. Sivustolta löytyy myös tieto, mikäli bonuksia ei kaupasta ole vielä maksettu. Luulen, että kyseiset kaupat ovat tulleet vasta järjestelmään mukaan ja mikäli ongelmia tulee, ne heivataan järjestelmästä pois. Tällä hetkellä kokemukseni on ainakin positiivinen ja varmana aion kirjoittaa myös siitä, jos tulevaisuudessa tulee jotain negatiivista sanottavaa! Ite aion tulevaisuudessa toimia niin, että jos aion ostaa jotain verkosta, tsekkaan onko kyseinen kauppa Ostohyvitys.fi -palvelun yhteistyöyritys. Jos on, otan mielelläni bonukset. Mitään keskittämishössötystä en jaksa, en verkossa enkä missään muuallakaan.

Teille lukijoille mulla on tarjota linkki, josta klikkaamalla Ostohyvitys.fi -palveluun saatte 5€:n liittymisbonuksen ostohyvitys.fi -tilille. Liittyminen ei velvoita ostamiseen.

  1. Klikkaa tästä itsesi sisään Ostohyvitys.fi -palveluun, klik!
  2. Tee siellä tunnus itsellesi annettujen ohjeiden mukaan.
  3. Saa viiden euron liittymisbonus.
  4. Tulevaisuudessa tee ostoksesi palvelun kautta, jos se on mahdollista.
  5. Saa bonuksia.
Linkki on voimassa elokuun loppuun. Verkko-ostoksia ei siis tarvitse tehdä liittyessä, vaan viiden euron bonus on ja pysyy ja bonukset kertyy sitten sitä mukaa, kun ostoksia teet. Liittyminen siis kannattaa, koska mitään et häviä. Tulevaisuudessa vaan kannattaa muistaa palvelua käyttää, että bonuksia kertyy. Pikkuostoksista hiljaisempaa vauhti, mutta suuremmista summista (kuten esim. hotellivaraukset) tietysti nopsempaan.


Helppoa kun mikä.

Kauppoja löytyy palvelusta yli 600 ja määrä varmaan kasvaa koko ajan. Jatkossa omalla kohdallai hyödyn tietysti eniten urheilukaupoista ja piilolinssikaupoista. Vaikka olenkin kivijalkakauppojen ystävä, jotkut jutut vaan on joko reilusti kannattavaa tai pakko ostaa verkosta. Lisäksi oon kotimaisten kauppojen ystävä, mutta tässä kohtaa pätee myös sama juttu. Joskus on vaan niin törkeän paljon edullisempaa ostaa joku tavara ulkomaisesta kaupasta, että teen kyllä niin. Ostohyvitys.fi antaa musta tässä kohtaa hyvän tilaisuuden kannattaa myös kotimaista yrittäjää. Kauppavalikoimasta kun löytyy näitä tunnetusti edullisia urheilukauppoja, kuten Wiggle ja Sport Direct. Hotels.com on myös maininnan arvoinen juttu, vaikka omalla kohdalla hotelliyöt on ollut kohtuu vähissä viime vuosina.



Sellanen tarjous ja yhteistyöpostaus. Ensimmäinen tässä blogissa. Laitetaan seuraava eetteriin sitten kolmen vuoden päästä, heh! Myit ittes, sanoi Jarppa. Todellisuudessa myin kohta sen koskikalastusvälineet, että se joutuu hankkimaan uudet tuon linkin kautta ja ite pääsen kieriskelemään onnistuneisuuden tunteessa, hah!

maanantai 10. elokuuta 2015

Lomalla!

Viime viikkoina kultaakin kalliimpi aika on tuntunut olevan kortilla. Nyt on kuitenkin viikon mittainen lomapätkäs, jonka hyvällä tuurilla sain! Vaikka tuo loma meneekin pitkälle opparin merkeissä, on sillä silti hauska leijua.



Tässäpä muutamat hauskat ja vähän erilaiset treenit viime viikoilta:

Pyörä-juoksu -yhdistelmä:

Tein ekan pyörä-juoksu -yhdistelmätreenin ja respectit triatleetteja kohtaan nousi kyllä, jos mahdollista, vielä muutaman pykälän lisää! Pyöräilin reilun 15K ja juoksin sellaisen nelisen kilsaa.. Joista eka kilsa tuntui, kun olis pyöränpenkki persiissä ja pari vikaa kilsaa sitten nilkka-jalkaterä -osasto laittoi vastaan ja huolella. Kun vaan tuo juoksu joskus rupeisi sujumaan, niin varmana näitä tulee lisää ja lisää!

CycloCross:

Ekaa kertaa käytin pyörää siellä, missä se silloisilla renkaillaan on omimmillaan. Eli hiekkatiellä. Sekin oli yllättävänkin hauskaa ja tuo maantiepyörän ja cyclon välillä tehty pitkä pohdinta vaan vahvistuu ja vahvistuu oikeaksi! Sittemmin kyllä vaihdoin maantierenkaat alle, joka muuten sekin ratkaisuani oikeaksi vahvisti. Syksymmällä kerkee ajella noilla cyclon renkailla. Painetaan nyt maantierenkailla siihen saakka.

Sauvakävely:

Blogitoveri oli vierailemassa kotikonnuilla täällä Jyväskylässä. Sovittiin treenitreffit sauvakävelyn merkeissä, mulla kun tuo juoksu, eikä etenkään polkujuoksu, tahdo onnistua. Laajavuoren metsää koluttiin ja aika meni kun siivillä. Virkistävää vaihtelua, kun on seuraa. Tosi positiivista on myös se, että harrastaminen tuo yhteen niin erilaisesta elämästä tulevia ihmisiä. Luultavasti sitä muuten pyörisi vaan hoitsujen ja lapsuuden ystävien parissa, hah!

Paluu salille:

Henkilökohtainen kesäloma kuntosalista loppui. Kesää ei juurikaan tullut, mutta salitauko kylläkin. Kuukauden tauon jälkeen suoraan maastavedon pariin. Jälkimmäisestä taukoo on tullut nilkkamurtumasta lähtien, eli domsit oli taattu. Ehkä vielä joskus kyykkyäkin. Kunhan nuo voimatasot saisi suurinpiirtein tasaisiin mittasuhteisiin. Siihen saakka lienee järkevä pysyä suurinpiirtein yhdellä jalalla tehtävissä liikkeissä.



Kahden edellisen viikon treenit vanhemmasta alkaen:

ma: juoksu 30min. + core 15min.
ti: pyöräily 1h25min. + puistojumppa 1h
ke: juoksu 30min.
to: pyöräily 1h30min.
pe: ---
la: pyöräily 35min. + juoksu 20min. + core 20min.
su: pyöräily 2h10min.
yht: 8h45min.

ma: ---
ti: core(+muutakin) 45min.
ke: pyöräily4h10min.
to: sali 1h10min.
pe: pyöräily 1h30min
la: sauvailu 1h50min.
su: ---
yht: 9h25min.



Sellaisia viikkoja. Kuvituskuvina instagramfeediä. Nyt häippäsen mustikkaan!

tiistai 4. elokuuta 2015

Avautuminen

Harvoin, jos koskaan, olen tässä blogissa kirjoittanut ajatuksiani ajankohtaisista aiheista. Poliittisisista päätöksistä, uutisista, maailman tilanteesta, mistään. Mielipide kyllä löytyy, mutta se on sitten ensi sijaisesti Jarpan taikka siskojen (ja etenkin veljien!) tehtävä kuunnella se. Heidän kanssaan on monen monituista keskustelua tullut käytyä.

En ole mikään historian asiantuntija, mutta sen verran ymmärrän, että harva meistä lienet mikään "yhden ainoan Suomen kanssakunnan" jäsen ja jälkeläinen on. Isäni puolelta Vaarini suku mitä ilmeisimmin tullut Helsinkiin Norjasta. Sisarpuoleni kertoi mummustani, että hän olisi sota-aikaan Karjalassa kenties orpona saanut uuden perheen, jossa elää lapsuutensa. Ties kenenkä jälkeläisiä! Äitini puolen suku papan puolelta ties kuinka pitkään lie asuttanut kylää Etelä-Pohjanmaan rajalla. Jostain sinne joskus kulkeutuneet. Mummoni sukuhistoriasta en tiedä oikeastaan mitään.

Monikulttuurisuutta on oman käsitykseni mukaan ollut aina. Samaten, kun opiskelua tulemaan toimeen erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa  ja kunnioittamaan heitä, joiden kulttuuri, tavat ja tottumukset poikkeavat omista. Ennen on varmaan vaan pitänyt vaikka nyt lähteä hylkeenpyyntiin siinä missä tämän päivän ihimillä on varaa velloa viha-ajattelussaan. En ymmärrä, miksi en voisi kunnioittaa jota kuta vähemmistöryhmään kuuluvaa ihmistä joukossamme, jos pohjalaisena suurperheen pentuna olen oppinut elämään Keski-Suomalaisen pienperheen pennun kanssa ihan jopa saman katon alla! Oman ihmiskäsityksen mukaan siihen ei auta, kuin erilaisuuden hyväksyminen ja kunnioittaminen. Onko minulta jotain pois, jos naapurissa kumarretaan mekkaan tai ihan mitä tahansa muuta, kun valkoihoisten heterokristittyjen perinteet?

Viimeaikaisia tapahtumia seuranneena ja valitettavasti myös uutisten kommenttikenttiä lukeneena tulee väistämättä mieleen, että eikö heillä todellakaan ole mitään muuta tekemistä tai ajateltavaa, kuin tuollaiset vallankumoukselliset ja mun mielestä harhaiset ajatukset omasta asemastaan tässä yhteiskunnassa? Sitä olen myös kovin miettinyt, millainen ihminen vetää toista turpaan? Mistä mielensyövereistä tuo kokemus oikeudesta käyttää väkivaltaa kanssaihmistä kohtaan oikein kumpuaa?

Niin kovin huolissaan ollaan myös hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Siitä huolimatta vedetään navat täyteen kaikenmaailman mättöruokaa, liikutaan lähinnä kodin ja auton välillä, imetään posket lommolla röökiä ja kaadetaan ämpäritolkulla viinaa kurkusta alas. Pahimmassa tapauksessa vedetään kaveria turpaan. Siinä sitten hoidetaan seurauksia. Hyvinvointivaltiossa ja verorahoilla. Mutta kun ne maahanmuuttajat! Kannattaisiko kuitenkin yrittää putsata sitä omaa pesää ensin? Maahanmuuttokeskustelunkin juoni on vaan ja ainoastaan maahanmuutossa. Ketään ei tunnu kiinnostavan keskustella siitä, mitä voisi tehdä asioille jotka pakolaisvirtoja synnyttää.

Suvaitsevaisuus on trendikästä, jossain kirjoitettiin. Ai jaa, no mun mielestä se ei kyllä ole kun sisäsyntyinen ymmärrys siitä, että mun elämä tai olemassaolo ei ole millään tavalla oikeutetumpaa tai arvokkaampaa verrattuna jonkun toisen elämään tai olemassaoloon. Jos tämä ajatus on trendikäs, niin olkoon sitten niin. Liian monilta se puuttuu, mutta ehkä siihenkin voi saada apua. Oon ollut onnekas ja syntynyt tähän paikkaan ja aikaan, jossa kuitenkin loppujen lopuksi on todella vähän ongelmia. En myöskään ole kokenut vakavaa sairautta, että silläkin saralla vastoinkäymiset on ollut todella vähissä. Helppo siis huudella, totta! Siitä huolimatta sanon, että mieluummin eläisin köyhyydessä tai pelkäisin henkeni puolesta, kuin jakaisin rasistisen maailmankuvan. Se olisi kaikkein pahinta ja luulen, että silloin, jos jolloin, on ihmisen paha olla.

Lopuksi vielä Asan ja Eeteen raita, kuunnelkaahan :)


lauantai 1. elokuuta 2015

Mielensäpahoittaja täällä moi!

Tällä viikolla tein liikuntojen suhteen jotain, mitä en koskaan aiemmin ole tehnyt. Kävin nimittäin Jyväskylän naisvoimistelijoiden puistojumpassa. Kyseinen jumppa pidetään Alban sillan kupeessa tiistai- ja torstai-iltaisin vaihtuvin teemoin. Tiistaina oli teemana RPV, eli reisi-vatsa-pakara -osasto. Jumppa oli tosi kiva ja edelleenkin heikossa kunnossa normaaliin nähden oleva alakroppa sai hyvin kyytiä. Jumppa sisälsi myös hyppyjä ja pomppuja, joita ei tämä nilkka edelleenkään anna myöten tehdä, eikä sellaisia vielä olisi hyväkään tehdä. Ohjaaja kannusti haastamaan itseään ja tarjosi meille laiskoille ja viitsimättömille reppanoille vaihtoehdoksi askelkyykkykävelyä. En vaan mahtanut sille mitään, että ärsyynnyin sisäisesti!

Tiedän, että ryhmäliikuntaohjaajan työ on varmaan yhdenlaista tasapainoilua sen kanssa, kuinka paljon jumppareita tulisi kannustaa ja tsempata. Moni varmasti vetikin kannustuksen innoittamana syväkyykkyhyppelyä loppuun saakka ja sain itsestään irti enemmän kuin vastaavasta hetkestä ilman kannustusta. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, että mukana on myös meitä, joita v*tuttaa ihan riittävästi vammat ja rajoitteet ilman itsensä haastamisen kyseenalaistamista. Eikä kyseessä tarvitse olla edes vammat tai rajoitteet! Halu ja tarve kevyemmälle jumpalle sinä päivänä on ihan riittävä syy tehdä niistä liikkeistä kevennetty versio, joihin kevennetty versio sitten tarjotaan.

En ole mikään kokenut ryhmäliikuntakävijä. Yksi syy ryhmäliikunnan vierastamiseen onkin se, että alussa aina mainitaan siitä, kuinka jokainen tekee jumpasta itselleen sopivan treenin. Mukamas voi kevyemminkin vetää, mutta sitten kuitenkin koko ajan itteään pitäis haastaa niin maan perkeleesti. Tietty jumppaajia saa, ja pitääkin, kannustaa itsensä haastamiseen. Hyvä olisi kuitenkin muistaa mainita tunnin kuluessakin, että toinen versio on heille, jotka syystä tai toisesta ei nyt esimerkiksi pysty hyppimään sieltä syväkyykystä ilmaan (tai lähinnä putoamaan sieltä ilmasta alas, hah). Tai heille, joilla on just tänään tarve kevyempään treeniin. Eikä vain heille, jotka eivät millään nyt jaksa itseään haastaa! Ittellä ainakin useammin käy niin, että vedän kannustuksen innoittamana ihan liian lujaa, vaikka piti vetää iisisti. Tyypillistä tää on etenkin spinningissä (varmaan siksi, kun en just muualla ole säännöllisesti käynyt). Itse millekään lihaskuntotunnille osallistuisikaan kevyen/kevennetyn treenin tarpeessa. Monet kuitenkin käy monen monta tuntia viikossa ryhmäliikunnoissa ja väitän, että jokaisessa viikon monesta tunnista ei tarvitse, tai edes saa, itseään äärirajoille haastaa.

Mutta joo. Hyvä jumppa oli silti. Aion mennä uudestaankin ja menkää ihmeessä te muutkin, ketkä tällä seudulla asutte. Kiitos, että sain avautua, hah!

T. Mielensäpahoittaja


P.S. Tulin jumpalle 40K:n maantielenkin kautta, jossa tein ajoin yhdet kesän kovimmista keskareista. Äkkiseltään väittäisin, että haastoin itseäni ihan riittävästi. Mutta joo, nyt riittää, ei tää niin vakavaa oo :D. Mutta ihanaa, että voi tätä kuntoutusketutusta purkaa vähän niinkun aidanseipääseen, vaikka aidasta tässä varmaan pitäis puhua, heh!