torstai 11. helmikuuta 2016

Viikko leikkauksesta

Viime kerrallahan kertoilin viikon kuulumisia: kohelluksia ja kehittymisiä. Nyt en ole varma tuleeko homma menemään niin. Olen nimittäin aika konkari näiden kyynärsauvojen kanssa ja tämänkertainen osoitti kyllä sen, että vajaassa vuodessa ei taidot häviä yhtään minnekään. Niin on kuitenkin eka viikko walker-ortoosin kanssa mennyt ja kuulumisia aion kertoa tässä vaiheessa.

Liikkuminen sujuu ihan hyvin. Yhden kepin kanssa pärjään täällä kotosalla vallan mainiosti ja ilman keppejäkin pystyy kyllä vähän askeltamaan, mutta tasapainon ja etenkin ergonomian tähden yhden kepin kanssa liikkuminen on huomattavan paljon miellyttävämpää, vaikka "ortoosijalalle" antaakin täyden varauksen. Ulkona kelit on mitä on, joten olen pitänyt molempia keppejä mukana ihan jo turvallisuuden vuoksi. Samoin liikkuminen sujuu kahden kepin turvin ripeämmin, vaikka se tuki onkin lähinnä henkinen ja hipaisu maahan. Jaksan kyllä ihmetellä sitä kuinka vaikeaksi liikkuminen erilaisten ortoosien kanssa on tehty! Kaksi kysymystä suunnittelijoille: eikö niitä voida mitenkään suunnitella vähän vähemmän korkeiksi? (toinen jalka nyt about 5cm pidempi!) ja eikö niille voida suunnitella jonkinlaisia suojapusseja ulkoiluun loskapaskakurakelissä? Tai vaikka olisi ihan poutainen kesäpäivä, niin moniko menee ulkokengät jalassa sänkyyn???  Olettaako ne tosiaan, että ihminen tälläisissä tilanteissa potee elämäänsä neljän seinän sisällä kotona! No minä en aikoinut ja olenkin viime päivinä uhrannut asian eteen esimerkiksi uimalakin (ei toimi!) ja repun sadesuojan (toimii noin kaksi kertaa!). Nyt on menossa Jarpan neopreenisukka (joku perhokalastusjuttu) ja luulen, että se toimii vähän pidempään.

Kipu- ja haavatilanne on ihan hyvä. Edelleen olen kyllä ottanut särkkäriä, mikäli vähänkään siltä tuntuu, sillä haluan pystyä varaamaan jalalle (ei kiitos samanlaista rimppakinttua, kun viimeksi!) ja hoitamaan pohjevenyttelyt. Leikkauspäivän ja sitä seuraavan päivän tunnelma olikin aikalailla se, että kuka sahaa mun nilkkaa moottorisahalla, niin kaikenkaikkiaan tää oli helpompi kokemus, kun edeltäjänsä. Ehkä aika olennainen pointti oli se, että silloin sitä jalkaa raastettiin aina lantiosta saakka niiden hermokipujen johdosta. Haava on myös parantunut nopsempaa ja turvotukset on ollut vähäisempiä. Toki nilkka on aika graavin näköinen, onhan tää nyt toinen kerta kun se samasta kohdasta aukaistaan. Tämänkertainen haava on vähän pidempi, kahdeksan tikin sijasta 12. Pohkeessa on kolme tikkiä ja pikkanen haava. Pohjetta olen saanut hyvin venytettyä myös tämä ortoosi jalassa, joten kaikki kai menee just niinkuin pitääkin.



Noin niinkun kokonaisuudessaan tunnelma alkaa olla se, että ikäänkuin olisin hypännyt "nilkkamurtumakipsauksen" viimeiseen vaiheeseen, eli siihen kun jalalle sai varata. Pikku muuttuja tässä nyt on kuitenkin se, että silloin oltiin loppusuoralla ja nyt alkutaipaleella. Pari kertaa oon yllättänyt itseni suunnittelemasta salille lähtöä. Mieleen tuli kyllä viime kerralla luetut jutut siitä, kuinka haavan esiparanemisen (n. 2vkoa) ajan olisi syytä ottaa rauhallisesti. No, ehkei sinne salille ole tosiaan tarvetta nyt ihan heti kolmen-neljän päivän päästä leikkauksesta mennä ja niimpä olen sitten jättänyt menemättä. Kerkeehän tuota. Kahta viikkoa en kyllä silti tällä kertaa aio odottaa. Viime kerralla se oli turvotusten, haavan vuotamisen ja kipujen vuoksi luonnollista.

Tällä kertaa oon googlannut aika vähän. Johtuu ehkä siitä, että kuluneen vuoden johdosta mun tieto nilkkaan liittyvistä asioista on kohtuu korkeella. Sitä juttua en kuitenkaan ole kovin selvitellyt, että millainen toipuminen peroneusjännerempasta on "entiseen kuntoon". Meitsin tapauksessa kolmen vuoden takaiseen, heh! Tuo peroneusjänteiden remontii nyt kuitenkin mun kohdalla on se "heikoin lenkki", jonka mukaan toipuminen tulee tapahtumaan. Pohjelihaksen vapautuksen ja/tai osteosynteesimateriaalien poiston toipumisaika nimittäin on vähemmän. Eli sinä siellä, jos sulla tai läheiselläsi on kokemusta, niin kerropa mullekin! Piru vie, kun JAMKin tunnukset ja kaikki mahdolliset tietokannat ei enää ole avoinna. Taidanpa silti ruveta googlailemaan. Tietää vähän varautua milloin juoksee sen maratonin!

P.S. Tää viikko on hyvä viikko! Nimittäin mun työkuviot kevään ja kesän osalta on selvinnyt ja ne on just sellaiset, mitä halusinkin. Eli jee!

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että homma etenee! Toi walker on kyllä tosiaan aika epäkäytännöllinen. Itsehän siis pidin siinä päällä kauppakassia nukkumaan mennessä. :p Ja se korkeusero. Itsellä alkoi vähän alaselkä oireilla, kun lantio oli vinossa koko ajan. Mutta kyllähän se siitä sitten, kun walkerin sai pois.

    Mukavaa, että työkuviot järjestyivät! Jutellaan lisää, kun nähdään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, työkuviot on kyllä superhieno juttu nyt! Mäkin mietin sitä kauppakassijuttuu, mutta herään varmana siihen rapinaan (kuten myös J), joten hylkäsin sen sitten.. :D.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3