maanantai 7. maaliskuuta 2016

Keinosen nimipäivä...?

Tarunpäivänä, tarkalleen vuosi sitten vastailin hiihtolenkin aikana Whatsappiin tulleisiin nimppariviesteihin päivystyksen odotusaulasta. Oltiin kaveri P:n kanssa heitetty koko vuoden paras hiihtolenkura Palokasta Peurunkaan. Palataanpa hetkeksi vuodentakaiseen. Oli siis ihan superhyvä hiihtokeli. Kilometrit kertyi kuin itsestään ja mieli oli korkealla. Kymppikilsan kohdalla todella loivassa laskussa pieni onneton kaatuminen. Sattui nilkkaan sen verran paljon, että palattiin ampujienmajalle tekemään nopea tilannekatsaus ja kysymään mahdollisia sidostarpeita. Jep, pientä turvotusta, kärsii astua, kaikki okei. Buffista side ja matka jatkukoon. Kyllähän se nilkka vähän kipeä siinä hiihdellessä oli, ei oikein kärsinyt kantata mutkiin. Pieneen mieleenkään ei tullut, että tässä mitään sen kummempaa olisi. Päätettiin kuitenkin, että hiihtolenkki saa jäädä kolmeenkymppiin ja lähdetään peurungasta kotia kohti. Onneksi latu Suolahteenkin oli jo poikki, niin ei jäänyt harmittamaan. Kävely monot jalassa oli paljon hankalampaa, kuin hiihto, mutta edelleen hälytyskellot oli hiljaa. Peurungassa monoja riisuessa homma alkoi saada tragikoomisia piirteitä: nilkka oli mojovan sininen ja turvonnut. Ja arvatkaa mitä, mua nauratti! Pyydettiin kylmäpussia, tilattiin ruuat ja kerrottiin hyviä vitsejä:

"Hyvä tytöt, jes, hienosti tehty hoidontarpeenarviointi, ammattilaiset asialla..."

"Nonni, vedetääs kunnon annos sapuskaa, niin ei ainakaan tarvii tänään leikkauspöydälle mennä"

"Pitäiskö mennä sinne triageen, lyödä jalka tiskiin ja sanoo, et hei mä sain pari viikkoo sitten leikkauslähetteen pohjelihaksen pidennytoimenpiteeseen, vähän sapettaa nuo leikkausjonot, että aattelin tulla vasemmalta ohi.."



Edelleenkään en ajatellut kyseessä olevan nyrjähdystä kummempaa. P:n poikaystävä tuli hakemaan meidät Peurungasta. Suurin ongelma oli lähinnä se, että kerkeiskö vielä tänä keväänä heittämään pitkän hiihtoretken ja käviskö ensin kotona suihkussa vai meniskö suoraan päivystykseen. Minimoitiin edestakas ajelut Jarpalta ja soitin sille, että saa tulla hakemaan mut päivytyksestä, pieni aksidentti ja tarviin varmaan kyynärsauvat huomiseen Kontiolahden reissuun.



Perusterveydenhuollon päivystyksessä tuumailin lääkärille, että taidan mä nyt kuitenkin kyynärsauvat tarvita, koska oon huomenna menossa päiväksi Kontiolahdelle katsomaan Kaisa Mäkäräisen MM-kisoja. Lääkäri passitti röntgeniin jonka tulos johti suunnilleen seuraavanlaiseen keskusteluun (sulkeissa olevat kohdat omia ajatuksia):

-Joo, kyllä tässä selkeä murtumalinja on. Tuossakin näyttäs pientä murtumaa olevan.. (esittelee rtg-kuvaa). Että kyllä sulla nyt taitaa se Kontiolahti jäädä väliin. 
(Mitä helvettiä? Ei kyllä tää on joku piilokamera... Ei voi olla...) 
-No en kyllä olis uskonut.. No kipsi tässä varmaan sitten tulee. Mut kai mä sinne Kontiolahdelle voin lähtee. Pidän sitten ylhäällä sitä jalkaa siellä. Kai siellä nyt on mahdollisuuksia liikuntarajoitteistekin käydä.
(Ei hemmetti, kyllä siinä murtuma on.. Onkohan tää nyt tottakaan. Ihan varmana meen sinne kisoihin...) 
-Niin no. Tästä kuvasta täytyy nyt konsultoida kirurgia. 
-Okei.

Seuraavaksi oltiinkin uudestaan rtg-pöydälle ja pari erikoistuvaa kirurgia väänteli nilkkaa ja otettiin uusia kuvia. Kokeneempi heistä vilkaisi kuvaa ja totesi nopeasti, että 

-joo, kyllä tää sun nilkka joudutaan leikkaamaan, me nähdään kohta tuolla kirurgian puolella.
-okei...
 (MITÄ??? Ei jumankauta, kyllä tässä kuvataan jotain uutta Posse-kautta ja kohta noi paljastaa olevansa Jenni Dahlman ja Jaakko Saariluoma, ei tää vaan voi olla totta) 
....
-Siis leikataan milloin? Tänään? En siis välillä voi mennä kotiin? No suihkuun ainakin haluaisin? Leikkauksen jälkeen vasta? Jep. No on ikäänkuin vähän hikinen olo...
(Ei ne kyl paljasta.. Eikä tää taida todellakaan olla mikään piilokamera... Ja mä nyt ilmeisesti sitten jään tänne. Enkä mee sinne Kontiolahdelle...) 

Seuraavaksi lähti sitten peruskyselyt, kävi hoitajaa ja jo aiemmin tapaama uudelleen lääkäri juttusilla. Ootko syönyt ja juonut milloin. Siinä puolenpäivän aikaan ja vettä join tuntipari sitten tossa aulassa. Joo, yhden lasin. Ihan pelkkää vettä. Ja voin kertoa, että on nälkä ja jano. Jep, otetaanpa labroja, oot sen verran urheillut. Joo, tulee riittävä aika syömisestä ja juomisesta. Nyt ei voi sitten suun kautta ottaa mitään. Kuule tuossapa on sitruunatikku, kokeile jos sillä lähtis janontunne. Jep, jep. No eipä lähde, mutta kiitti. Tossa olis kipulääkettä. No empä ole erityisen kipeä. Otappa kuitenkin. Ok, joo. Sössinkö mä nyt itse tän, kun murtuneella jalalla 20K hiihdin. No et sössinyt. Se on mennyt siinä kaatumisessa mikä on mennyt ja sama tilanne olis, vaikka olisit tullut suoraan.

Soitto Jarpalle. Sen sijaan, että hän tulisi hakemaan mua, saa hän tuoda mulle tänne puhtaat alusvaatteet, tamppooneja, silmälasit ja kännykän laturin. Lisäksi lähetin sille mun kaverin puhelinnumeron (joka toivoi, että Jarppa mukaan vaan silti. Ovat lähinnä mun kavereita olleet (aina tuohon päivään saakka) ja vakuutin, että kyseessä on tosi sosiaalinen pariskunta ja että on paljon tärkeämpää olla kannustamassa Kaisa Mäkäräistä, mitä notkua sairaalalla. Että todellakin meette sinne. Yksikin käyttämätön lippu on liikaa, mutta no can do. Jos löytävät mukaan halukkaan, niin ilmaiseksi lähtee. Me tytöt oltiin "pakotettu" jätkät reissuun. Todellakin odotettu reissu, mutta otetaan takaisin Lahdessa 2017, vaikka laji onkin eri. No saliin pääsin vasta seuraavana päivänä eikä Kaisallakaan mennyt se kisa ihan putkeen, vaikka Jarppa & co. lähti reissuun ja me lonkkaleikatun mummun kanssa tuijotettiin silmä kovana telkkaria ja kannustettiin ihan simona.

Tommosta listaa noin niinkun muunmuassa..


Voin kertoa, että kummelin biisi, jossa lauletaan tuomiopäivästä ja Keinosen nimipäivästä sai ihan uuden merkityksen. Vuosi on tuosta näyteltämästä kulunut. Sen jälkeen on yhtä jos toista kommervenkkia ollut. Viimeisimpänä reilun neljän viikon takainen operaatio. Nyt tänä vuonna, Keinosen nimipäivänä, on meneillään elämää kyynärsauvojen kanssa osa kaksi, joka saa päätöksensä ylihuomenna. Vahvasti uskon (tietenkään ei pitäisi tuuletella mitään ennen kuin on lääkärillä käyty), että koko setti (eli kaikki mikä on pari edeltävääkin vuotta rassannut) alkaa olla parempaan päin , eli homma niinsanotusti finaalia vailla valmis. Odotan niin valtavalla innolla sitä, että pääsen hommiin. Tällä hetkellä fiilis alkaa olla jo maanisen odottava. Hommiin, eli kuntoutumaan ja kuntouttamaan ja myös ihan hommiin, josta maksetaan palkkaa. Seuraavat kaksi talvea sauvoina saa olla hiihtosauvat ja keskiviikon jälkeen toivottavasti voin myös eliminoida tuon potilaan roolin itsestäni kauas pois. Hulluinta on, että edelleen tää koko juttu tuntuu tragikoomiselta, mutta huomattavasti enemmän koomiselta. Nyt vaan peukut pystyyn, että kaikki on keskiviikkona okei ja Kaisalle kultamitali normaalimatkan kisasta. Voi pojat, kuinka hypin tasajalkaa!

6 kommenttia:

  1. Peukut pystyssä!! Hurjasti tsemppiä edelleen ja fightback-asennetta edelleen. :) Sait kyllä tässä jutussa tosiaan tuotua esiin myös sitä koomista puolta, hivenen juttu hymyilytti vaikkei asiassa kyllä mitään naurun aihetta oliskaan. Mutta onhan se niin, että usein huumori auttaa jo vähän etteenpäin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on se naurattanut muakin :D. Huumori kyllä toimii ja ihan oikeasti auttaa niin moniin asioihin!

      Poista
  2. Hemmetin hyvä kuvaus. Tuo tragikomisuus on ehdottomasti paras sana kuvaamaan koko vuoden takaista episodia. Tasajalkaa! You promise?! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa mitä olivat menneet tekemään??? Aukaisin telkkarin: ei ampumahiihtoa missään. Pikaisen selvittelyn jälkeen luin, että olivat menneet siirtämään kisan EIKÄ MULLE OO ILMOTETTU MITÄÄN! Seuraavaks aion lähettää Kai Kunnakselle mun puhelinnumeron, että voi sitten jatkossa infota SUORAAN MULLE, ettei enää pääse tollanen toistumaan!

      Poista
  3. Mä olen niin varma, että tästä se lähtee ja tulevaisuus on pelkkää nousukiitoa! Vuoden päästä tänä päivänä tilanne on paaaljon parempi!

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3