maanantai 23. toukokuuta 2016

Juoksin (!) viime viikolla puolimaratonin verran, jes!

Olen viimeksi juossut yli kymppikilsan lenkin 19.7.2014. Melkein kaksi vuostta sitten! Tällöin jo yli vuoden kestänyt plantaari(vitun)faskiitti voitti meikän 6-0. Mahdollisille uusille lukijoille kerrottakoon pähkinänkuoressa, että sain riesoikseni sitkeääkin sitkeämmän plantaarifaskiitin (joka sittemmin muuttui epämääräiseksi jalkateräkivuksi) keväällä 2013. Välillä vähän kykenin juoksemaan, useinmiten en. Alkuvuonna 2015 minut asetettiin viimein leikkausjonoon pohjelihaksen vapautusta varten. Tällöin en (onneksi) osannut aavistaa, että vaikeudet ei todellakaan ollut siinä. Saman vuoden maaliskuussa hiihtolenkillä samaisen jalan nilkka murtui seurauksena nilkan operaatio levytyksineen. Sinnittelin, kuntoutin ja sinnettelin ja kuntoutin, mutta optimistinen luonteeni ei edelleenkään osannut aavistaa, että homma ei edelleenkään ollut tässä. Helmikuussa nuo levyt ruuveinen poistettiin toisessa operaatiossa ja kävi ilmi, että osteosynteesimateriaali oli hangannut melko pahasti peroneusjänteet. Ei siis ihme, että kuntoutuminen ei sujunut kuin oppikirjoissa. Samaisessa istunnossa hoidettiin myös tuo aiemmin suunniteltu pohjelihaksen vapautus. Optimistinen olen edelleen, vaikkakin se tässä vuosien myötä on hieman muuttanut muotoaan ja saanut joukkoonsa myös realismia.



Mutta arvatkaapa mitä? Viime viikolla pudottelin menemään kymppikilsan lenkin ja siihen kylkeen vielä yhden seiskakilsan ja neljän kilsan lenkurat! Edistymistä on siis todellakin tapahtunut ja vieläpä aika nopeaan tahtiin. Tuntuma oli ihan hyvä, mitä nyt tuon pisimmän vedon jälkeen juilintaa ja turvottelua ilmani. Luulen sen kuitenkin johtuneen parin kilometrin matkalla olleesta erittäinkin pehmeästä hiekka-alustasta, jossa nilkka pääsi muljuilemaan. Reitinvalintaongelma siis! Jokin pieni piru päässäni varoittelee tuulettelemasta, mutta en jaksa kuunnella sitä. Jos tulee takapakkia, olisi tämäkin tuulettelu jäänyt tekemättä. Lenkki kerrallaan eteenpäin. Jos tästä jalasta ei enää maratoneille ole, olkoon sitten niin. Vähempikin riittää. Oikeastaan kaikki, mitä juokseminen mulle tulevaisuudessa antaa, on kotiinpäin. Aika kreisi ajatus olisi, jos syksyllä kykenisi puolimaratonin vetämään (ja pikkuveljiä kyykyttämään). Ihan selvää kuitenkin on se, että vanhoihin juoksumääriin ja juoksukuntoon on vielä todella pitkä matka, enkä todellakaan tiedä onko kumpikaan enää edes saavutettavissa. Mutta kuten sanottu, se on ihan toissijaista. Tällä hetkellä mulla ei ole sen kummempia tavoitteita, lukuunottamatta näitä muutamaa:

  • Juosta oikealla tekniikalla (ei "jalanheittoa" sivulle, ei askellusta ulkosyrjän kautta)
  • Totuttaa jalkoja, pumppua ja pääkoppaa pikkuhiljaa juoksemisen makuun
  • Saada juoksukuntoa pikkuhiljaa ylöspäin niin, että vauhtireservi hintsusti kasvaa ja leppoisa hölkkä muuttuisi leppoisaksi olematta kuitenkaan kuolettavan hidasta.
Sellaisia juoksukuulumisia siis. Niitä harvemmin on täältä viime vuosina voinut lukea, vaikka olevinansa juoksublogi onkin. Mukavaa viikkoa kaikille!

17 kommenttia:

  1. Jee! Tosi upeaa edistymistä sulla ja vielä mahtiasenteella :)

    VastaaPoista
  2. Huippua! Mahtavaa! Saa tuota varovaisesti tuuletellakin. :)

    VastaaPoista
  3. Mahtavaa! Pitkän tien olet kulkenut. En edes muistanut että ongelmat alkoivat jo tuolloin.

    Sä hei juoksit viime viikolla enemmän ku mä ja oon menossa maralle kolmen viikon päästä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mäkään aina muista :D. Sä oot niin maratonjyyrä jo, että mulla on "vähän" kirittävää samalle viivalle :D.

      Poista
  4. Jes!!! (<- kaikki huutomerkit aiheellisia)

    Ihana kuulla, että olet päässyt ihan oikeasti ja kunnolla juoksemaan :) Anna mennä vaan, myös tuuletuksen suhteen ;)

    Ja tuo on kyllä totta, että harrastuksiaan osaa arvostaa ihan eri tavalla sen jälkeen, kun niitä ei pidä enää itsestäänselvyyksinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sä varmana todellakin tiedät, tuon viimeisen lauseen merkityksen :). Ja kiitti!

      Poista
  5. Jeee! Tällaisia kuulumisia on kiva lukea ;)

    VastaaPoista
  6. Voi mä muistan, kun itselläkin oli toi vaihe vuoden alussa. Harmi, että se ei kestänyt kovin pitkään. Mut sulla kestää!

    Se on kyllä sellainen työvoitto, jos joskus onnistutaan pääsemään yhdessä hälkkälenkille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hälkkä tai hölkkä, väliäkö tuolla. :D

      Poista
    2. Työvoitto todella :). Hälkkä ja hölkkä, whatever.. :).

      Poista
  7. Jesjes, mahtavaaaa! :) Voin kuvitella sen fiiliksen, niinkun ehkä arvaat. Kevyitä kilometrejä sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, arvaan :). Samoin kevyitä kilometrejä myös sulle, jokaiseen lajiin :D.

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3