maanantai 29. elokuuta 2016

Oi Kipisjärvi, vielä mä sinne palaan!

Viime viikko oli siis kauan odotettu aktiiviloma käsivarren Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Tämä postaus kuvineen kertoo Kilpisjärven päivistä, jotka jäi hamaan tulevaisuuteen asti muistoihin. Voisi siis sanoa, että Kilpisjärvi teki meihin molempiin, minuun ja pikkusisko-Helgaan, lähtemättömän vaikutuksen. Saavuttiin Kilpparille joskus myöhäisiltapäivällä lauantaina. Takana oli jo yksi (heikosti nukuttu) yö teltassa jossain Tornion yläpuolella. Lauantai ilta meni "basecampia" perustaessa, Kilpisjärven kylään tutustuessa ja kokkaillessa. Siinä about kuuden maissa alkoi tihkuttamaan vettä ja niimpä oltiin yöpuulla jo joskus iltaseiskalta! Teltta pystytettiin Mallan luonnonpuiston parkkipaikan lähellä olevaan niemeen, joka työntyy Kilpisjärveen. "Ikkunasta" olis siis suora näkymä järvelle ja Pikku-Mallalle.

Näkymä ikkunasta. Joillekin tämä on arkipäivää.

Sunnuntain haikki oli vaellus Mallan luonnonpuistossa ja kolmen valtakunnan rajapyykillä. Rajapyykille seilattiin Malla-laivalla, joka pysähtyy Ruotsin puolelle Koltalahteen. Tästä on noin kolmen kilometrin matka rajapyykille. Mukana oli myös hyvinkin ikääntyneitä ihmisiä ja pieniä muksuja, sillä reitti laivalta rajapyykille oli helposti kuljettavissa ja laivalla oli myös mahdollisuus palata takaisin Kilpparille. Meitsit päätti kuitenkin kävellä tuon matkan halki Mallan luonnonpuiston, josta matkaa tuli ehkä noin 13 kilometriä. Tiesiirtymisineen päivän vaellus taisi olla hintsusti vajaa parikymmentä kilometriä. Reitti kolmen valtakunnan rajalta Kilpisjärvelle oli aivan uskomattoman kaunis. Joka kerta, kun käännyin taakse katsomaan Helgaa, hämmästyin maisemaa aina uudelleen.

Kolmen valtakunnan rajapyykillä. Takana ja oikealla, edessä kotimaa Suomi ja kuvaajan vasemmalle kädelle jää Ruotsi.

"Hei 'Helga', kato sun taakse!!!"

Hiljalleen noustaan ylöspäin. Taustalla sekä Norjan että Ruotsin huippuja sekä Kolttajärvi kavereineen.

Mallan luonnonpuisto ja näkymä kohti Suomea. Saana ja edessä Iso-Malla.

Tunturipuron ylitystä

Mallan luonnonpuistossa ollaan edelleen.

Ah, niin kaunista. Liikkuminen täällä on sallittu vain merkityillä poluilla.

Palanen Kitsiputousta. Kuva ei tee oikeutta, yllättäesn. Täältä voi käydä katsomassa tietoja ja enemmän kuvia vesiputoussarjasta.


Hellou Kilpisjärvi <3

Maanantain plan oli Saanan valloitus. Tälle vaellukselle matkaa tuli vajaa kymppi. Varsinaiselta lähtöpaikalta Saanan huipulle matka on neljä kilometria suunta. Keli helli edelleenkin ja vaikka pitkähihaisissa vaelsimme koko matkan, onnistuimme molemmat käräyttämään naaman. Niinkuin arvata saattaa, reitistä puolet on nousua ja puolet laskua. Alun vajaa 800 porrasta on se iisein osuus, mielestäni. Reitillä oli arvatenkin paljon sakkia, eikä oikeastaan hetkeäkään tullut käveltyä siten, etteikö muita ihmisiä olisi ollut näköpiirissä. Monentasoista kävelijää näytti olevan liikenteessä. Näkymät oli, jälleen kerran, aivan huikeat.

Lähtökuopissa kohti Saanan huippua.

Nousukulmaa.

Aika lailla huipulla ollaan ja tällaista näkymää aukeaa kohti Kilpisjärveä.

Tämä sitten oli näkymä kohti käsivarren erämaa-aluetta.

Saana valloitettu!

Hypellen takaisin Kilpisjärvelle. Tottapuhuen polku Saanan huipulle on paikoin melko kivikkoinen ja jalkoihin on syytä katsoa.

Portaiden yläpäässä tasanteella. Onneksi AINA voi pysähtyä ihailemaan maisemaa!

Kelit oli tosiaan ihan parhaita. Kilpisjärvi näytti paikallisen herran mukaan liian hyvää turisteille. Vaikka päivät oli lämpöisiä, niin yöt oli kylmiä ja tiistai-aamuna teltan peitti kevyt valkoinen huurrekerros. Maanantaina takana oli omalla kohdalla kolme erittäin huonoa yöunta. Note to your self -älä ota telttailuloman alle yövuoroja. Älä ota niitä yhtään minkään loman alle. Kylmyys ei ollut ongelma, vaan joku ihme unihäiriö, joka näköjään korostuu ahtaassa makuupussissa kovalla alustalla, hah. Helga nukkui makeasti, mutta onnistui saamaan yön aikana niskaansa torticollis acuta -ongelman. Tiedättekö, kun pää ei käänny yhtään sitten mihinkään? Anyway, päätettiin nukkua yksi yö makoisasti sängyssä ennen siirtymistä Norjan puolelle.

Hei hei "basecamp"!
Alkuperäinen suunnitelma oli mennä yksi retkeilykeskukseen, mutta onneksemme bongattiin Retkulta Norjaan päin tienvarresta kyltti, jossa mainostettiin saunallisen pihamökin vuokrausta. Tarinat, joita kuultiin mökin omistajalta, kruunasi komeat maisemat. Todennäköisesti retkeilykeskuksella en olisi kuullut, millaista elämä oli, kun koulu aloitettiin kahdeksanvuotiaana ja koulumatka oli yki 100 kilometriä. Myöhemmin yläkoulussa lähes 200 kilometriä. Kuinka terveydenhoitaja käy kylällä noin kerran kahdessa viikossa ja ammattitaidon on oltava kova, sillä lääkäri käy hyvä jos kerran kuukaudessa. Millaista elämä on, kun diabeteskontrolleissa käydään noin 200 kilometrin päässä ja hammaslääkäriin lähdetään Ouluun (n. 650km), puhumattakaan, jos tarvitsee erikoislääkäritasoista hoitoa, niinkuin monessa sairaudessa tarve on. En olisi kuullut, millaista elämä oli 70-lukua, jolloin avattiin kauppa tai silloin, kun Jäämereltä myrskyää. Kaikkeen kuulemma tottuu, hetkittäin jopa maisemiin.

Sairaanhoitajana mua etenkin kiinnosti kertomukset terveydenhuollosta. Että terveisiä vaan niille ihmisille, joiden first world problem on odottaa muutama tunti päivystyksessä! Ajassa, jossa etelän malttamaton olisi repinyt hiukset päästään ja soittanut pariin iltapäivälehteen, ei Kilpisjärveläinen välttämättä ole vielä edes päässyt lähelle sairaalaa! Eikä kysymys ole siitä, ettäkö pohjoisen ihmisellä asiat olisi jotenkin huonommin. Päinvastoin! Ehkä täällä etelän hektisyydessä ja kaiken keskellä on vaan niin paljon helpompi unohtaa se, millä on oikeasti elämässä merkitystä!

tiistai 9. elokuuta 2016

Loman odotusta ja lappihaaveita!

Aika moni taitaa olla kesälomansa viettänyt ja siinä missä toiset laskee aamuja vielä edessä häämöttävään lomaan, mä lasken iltoja ja öitä. Ensimmäistä sorttia on jäljellä yksi ja toista kaksi. Perjantai-aamuna lopetan valvomisen ja vaikka kyseessä on vain viikon mittainen lomapätkä, tuntuu se samanlaiselta tauolta, kuin mikä tahansa loma on koskaan tuntunut.

Perjantai-iltana lähdetään Seinäjoen pikkusiskon kanssa ajelemaan kohti Kilpisjärveä ja Pohjois-Norjaa. Aaah, oon unissani herännyt Saanatunturin juurelta jo monen monituista kertaa. Millon lie käytiin keskustelua siitä, että tänä kesänä toteutetaan viime kesänä väliin jäänyt haikkaus jossain. Karhunkierroksella, oli alkuperäinen suunnitelma. Kunnes Helka tais ehdottaa, että lähdetäänkö kuitenkin ihan oikeasti pohjoiseen. Karttoja, googlailua ja suunnittelua rakastavana luonnostelin sille kuvan, jonka tsättäsin menemään:


Ajankohdaksi valikoitu elokuun puoliväli mun työsopimuksen ollessa silloin katkolla. Työt jatkuu ja kiitos joustavan työnantajan, sain myös viikon lomani! Kuva on suuntaa antava ja kertoo lähinnä vain siitä, missä kohteissa meidän on ajatus käydä. Ja sekin vain ajatus, sillä matkassa saattaa olla monta muuttujaa, kuten sää, teiden kunto tai vaikkapa omien voimavarojen ja kykyjen yliarviointi, hah! Lisäksi jotain on tullut mieleen kuvan ulkopuolellakin. Ei aiota suorittaa ylläolevaa kuvaa, vaan jos haluttaakin olla viikko Saanan juurella, ollaan viikko Saanan juurella.

Aikataulu ajateltiin pitää erittäinkin joustavana ja siksipä ei olla esimerkiksi varattu yhden yhtä majoitusta matkan varrelle. Autoon lähtee mukaan teltta, makuupussi patjoineen ja keittovälineet. Viime kerrasta oppineina ollaan ihan sijoitettu kyseisiin vermeisiin. Ehkä saatetaan ottaa jostain mökki tai huone, ehkä ei.  Jokamiehenoikeudella oli suunnitelma yöpyä ja toki saatetaan leirintäaluepaikkaakin ottaa, jos on vaikka jonkinlainen palveluntarve. Päiväretkiä ajateltiin kävellä ja olla luonnossa. Sitä todella tarviin tähän hetkeen!

Muutamia juttuja on tässä googlailtavana ja samat kysymykset voisi heittää tänne blogiinkin!

Voikohan Kilpisjärvellä vaihtaa valuuttaa?
Missäköhän kunnossa Guolasjärventie on just nyt?
Onkohan siellä satanut paljon viime viikkoina?
Mihinköhän olis hyvä lyödä teltta pystyyn Kemi-Tornio akselilla joko ennen tai jälkeen motaripätkän?

Kaikenlaisia vinkkejä otan mielelläni vastaan, ihan mitä tahansa! Kokemuksia myös! Ootko sä käynyt Lyngenissä? Entä huiputtanut Haltin? Guolasjärveltä? Missä hyvät telttapaikat Kilpparilla?