No siitä painonnoususta!

Kuumottava aihe, oli sitten raskaana taikka ei. Tää on myös aihe, joka väistämättä itseä on matkan varrella jonkin verran mietityttänyt. Ihan ensiksi täytyy nieleskellä kaikki aiemmat ajatukset siitä, että raskauden aikaista painonnousua olisi jotenkin yksinkertaista ja helppoa hallita. No ei ole. Omalla kohdalla varsinkin alkuvaihe oli suoraansanoen shokki tämän asian suhteen. Aineenvaihdunta löi aivan jumiin ja turvotus ja tukala olo oli lähes jatkuva seuralainen.

Itse näemmä kuulun siihen joukkoon, jonka paino tulee nousemaan raskauden aikana kohtalaisen paljon. Mistäkö tiedän? Siitä, että 24 raskausviikkoa on takana ja painonnousu on tähän mennessä sellainen kymmenisen kiloa. Vastoin kaikkia kirjoja oma painonkehitykseni on tasaantunut raskauden edetessä. Joka tapauksessa, kymmenen kiloa puolessa vuodessa, vaikka olen läpi raskauden ihan oikeasti syönyt perusterveellisesti sekä kohtuullisesti ja liikun edelleen moniin suosituksiin nähden reilusti. Toki raskautta edeltävät liikuntamäärät on olleet ihan todella reiluja ja liikuntamäärät väistämättä pudonneet. Puhtain sydämin voin kuitenkin ajatella, että paljoa en asiaan ole voinut vaikuttaa ja ainakaan kovin montaa kiloa ei olisi toistaiseksi ollut vältettävissä. Ihan asialliseksi en näe sitäkään, että raskauden ajaksi olisi pitänyt kaikki rentous poistaa ruokavaliosta. Kuitenkin tiedän herkuttelevani varsin kohtuudella ja hyvin satunnaisesti.

Neuvolassa ei painonnousuuni ole puututtu millään lailla, joten sieltä suunnasta ei asiasta ole tullut mitään sanomista. Päin vastoin on sanottu, että elät vaan niinkuin tähänkin asti, sillä ei kuulemma ole niin kovin kummallista, jos paljon liikkuvan hoikan ihmisen paino nousee suositusten ylärajoilla tai ylikin. Vauveli on kyllä kasvanut juuri sopivasti. Toki on hyvä, että painonnousuun tarvittaessa puututaan, onhan kyseessä sekä vauvan että äidin terveys. Sokerirasituksessa en vielä ole käynyt (että sitä kauhulla odottaen, aamupahoinvointia kun on edelleen), mutta en siitäkään osaa olla huolissani. Etenkin kun duunissa olen joinain kertoina sokereita mielenkiinnosta tsekannut ja lukemat on ihannelukemia.

Pääsääntöisesti ajattelen tosi järkevällä tavalla painonnoususta, mutta myönnettäköön, että on se välillä vähän aiheuttanut ristiriitaisia ajatuksia. Kuinka tällainen terveysfanaatikko voikaan kerätä näin paljon raskauskiloja? Toisaalta taas, olihan tuo arvattavissa, sillä omaan kropan (vai aineenvaihdunnan?) tietäen se on kyllä sellainen, joka kerää itseensä kilot hyvinkin helposti. Oon myös ajatellut itselle epätyypillisiä ajatuksia, kuten toivottavasti ne nyt tajuaa, että odotan vauvaa, enkä ole vain lihonnut ja saanut mielentyydytystä kommenteista, joissa ihmetellään, että näinkö painoni on oikeasti noussut väittämiäni lukemia. Vatvonut muiden ihmisen mielipiteitä siis, jotka ei paskan vertaa ole kiinnostanut aiemmin. Tästä taas on seurannut ajatus, että olenko mä tosiaan näin pinnallinen???

Onko sillä sitten jotain väliä paljonko niitä kiloja tulee? On ja ei. Joinain päivinä asia vähän harmittaa ja joinain päivinä harmittaa se, että tätä aikaa kuluttaa tuollaisenkin asian vatvomiseen.  Ehkä kuitenkin pääosin päädyn olemaan tyytyväinen vaikkapa siitä, että yläkropassa vaikuttaa edelleen olevan lihasta tallessa ja sitä rataa. En myöskään epäile, etteikö puntari tulisi aikanaan näyttämään samoja lukemia, kuin ennenkin. Missään kauneusihannemitoissa en ole ollut ennenkään ja huomattavasti painoa tärkeämpiä asioita on suorituskyky. Tiedän kuitenkin, mikä itselle ja omalle kropalle on se paino, jossa on hyvä ja helppo olla ja siihen aion aikanaan sitten pyrkiä. Jos nyt eteen tulee tilannetta, jolloin siihen erityisesti täytyy pyrkiä. En jaksa epäillä, etteikö se tällä samanlaisella elämäntyylillä olisi mahdollista ainakin puoliksi omalla painollaan. Suorituskyky edellä ja kroppa perässä. Kehittyminen tuo sitten tullessaan iloisia yllätyksiä myös peilikuvaan ja puntarilukemiin.

(Ja ennen kuin kukaan mitään, niin toki vauvanhoito on prioriteeti numero yksi!)