maanantai 9. tammikuuta 2017

Leikkausten sijaan lisäyksiä

En ole ollut koskaan mikään lupausten tekijä näin vuodenvaihteessa. Lupauksia ja tavoitteita tehdään päivästä riippumatta tarpeen mukaan. Vaikka aika monesti vuodenvaihteessa tuntuukin esimerkiksi, että nyt herkuttelut hetkeksi minimiin, niin ei se ole sen kummempi asia, kun arjen ottaminen takaisin hanskaan. Onhan tämä joulun aika kaikkinensa aika paljon arjesta poikkeavaa aikaa, vaikka sitä meidän tapaan kohtalaisen minimalisistisesti viettäisikin.

Juoksuaskeleet -blogin Satu kirjoittikin kivasti uuden vuoden lupauksista. Jos leikkausten sijaan tekisikin lisäyksiä? Liikuntojen ja syömisten suhteen tuntuu hyvä balanssi jatkuvan isoista muutoksista huolimatta. Kieltämättä olisi oikeinkin mukava uumoilla jopa tulevia liikuntatavoitteita, mutta jotenkin se tuntuu hullulta, kun ei ole mitään käsitystä siitä kuinka synnytys tulee menemään ja kuinka palautuminen lähtee käyntiin. Työelämän suhteen ei luvassa ole hetkeen mullistuksia, muun elämän suhteen kylläkin. Ulkoilen paljon luonnossa ja kesämökkeilyn myötä se tuskin tulee ainakaan vähenemään päin olemaan. Olo on kaikenkaikkiaan tosi seesteinen ja onnellinen ja saman kadenssin toivon jatkuvan. Joitain ihan pikkuisia lisäyksiä voisin kuitenkin tähänkin saumaan suunnitella.

Tuokoon siis 2017 mukanaan enemmän...

...kirjoja.

Joulun aikana lähti taas "lukuvaihe" käyntiin ja yksi jos toinen kirja onkin tullut ahmittua. Viimeisin lukuvaihe oli keväällä sairasloman aikaan, mutta sen jälkeen kirjat onkin ollut aika harvassa. Lukeminen on vaan niin käsittämättömän kivaa ja rentouttavaa. Mulla on huono tapa plärätä iltaisin sängyssä puhelimesta uutisia, blogeja, kolumneja jne., mutta varmasti yöunille olisi parempi, että kädessä olisi se kirja.

...liikkuvuutta.

Oon ollut aina kohtalaisen liikkuva ja notkea tyyppi. Kuitenkin tää osa-alue on se, joka on viimeisten muutaman vuoden aikana mennyt ryminällä alaspäin. Ikä, jalka kipsissä vietetyt kuukaudet ja viimeisempänä raskaus jättää kyllä erittäinkin rumat jäljet, jos en kohta pian ala asialle tekemään jotain.

...ystäviä.

Vuonna 2016 tapasin vähän turhan vähän ystäviä. Esimerkiksi Tampereella en käynyt yhden yhtä kertaa. Siellä asuu meidän kaveripariskunta ja tänä vuonna menetin myös uuden liikuntakaverin sinne, plaah. Oulun ja Seinäjoen reissutkin on lukuisista ajatuksista huolimatta jäänyt. Näitä Jyväskyän kavereitakin olisin voinut inasen enemmän treffailla. Luulen, että tähän ihan syykin. Aloitin keväällä uudet haastavat työt, jotka vei todella mennessään. Kun se väsymys helpottui, alkoi raskauspahoinvointi ja väsymys. Jonka jälkeen tuli syksy, pimeä ja taas pikainen vierailu uudessa työssä.

...pirteyttä.

Edellisen kappaleen viimeinen lause antaa kuvaa, että vuosi olisi ollut jotenkin synkkä. Ei suinkaan, sitä se ei missään nimessä ole ollut. Ensiksi tapahtunut työelämämullistus ja sitten se vielä suurempi mullistus, raskaus, sai vain väsymään. Olin siis väsynyt, mutta onnellinen. Alkuvuodesta mulla oli myös jalka kipsissä useita viikkoja ja sen jälkeinen kuntoutus. Vaikka siis ensi vuodelle on tulossa sellainenkin pikkujuttu, kuin synnytys ja vauvan syntymä, uskon että vuosi tulee olemaan jollain lailla "kokonaisvaltaisempi ja sien myös pirteämpi.

Tuumasta toimeen
Mitä sä toivot uudelle vuodelle? Ootko tehnyt lupauksia tai tavoitteita vai kuinka?

2 kommenttia:

  1. Ei lupauksia taaskaan, mutta voin yhtyä sun tavoitteisiin lisätä asioita niiden vähentämisen ja kaikenmaailman kiristelyn sijaan. Niin kliseiseltä kuin tuntuukin todeta että elämä on kiristelyihin liian lyhyt, asia nyt vaan sattuu olemaan juurikin niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Ja vaikka nyt enempi kasviksii on todennäköisesti vähempi herkkuija silleen :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3