Kuka

Wannabe Juoksija on vuonna 1984 Etelä-Pohjanmaalla syntynyt, sittemmin Keski-Suomalaistunut, tyttö. Juoksua olen harrastanut koko ajan aktiivisemmin vuodesta 2007. Myös muu liikunta kiinnostaa ja olen innokas kokeilemaan kaikkea uutta. Etenkin kuntosalilla tuli joskus vietettyä aikaa hyvinkin paljon, mutta sittemmin innostuin kestävyysurheilusta ja kuntosali on nykyään jäänyt vähän vähemmälle. Talviaikaan muukin liikunta saa enemmän roolia mun elämässä. Keväällä, kesällä ja syksyllä aika ja energia menee pitkälti juoksuharrastuksen parissa. Lapsena harrastin monipuolisesti urheilua, varhaisnuoruuteen asti kilpailin yleisurheilussa ja pesäpallossa. Kaikkea on myös tullut kokeiltua; telinejumpasta jääkiekkoon. Viimeisenä mainitusta harrastusinnostuksesta etenkin isäni oli hyvin kiitollinen, kun kaikkien varustehankintojen jälkeen en kyseisestä lajista sittenkään tykännyt :D. Kilpaurheilun lopetin yläasteikäisenä; alkoi olla elämässä muuta intressiä. Tällöin oikeastaan koko liikuntaharrastus hetkeksi jäi.

Jossain vaiheessa sitä painoakin sitten rupesi ilmeisen nopeasti kertymään, vieläkään en täysin käsitä miten siinä onnistuin! Reilu parikymppisenä olin aika tuhdissa kunnossa, kunnes asialle ymmärsin tehdä jotain. Otin liikunnan taas osaksi elämää ja pudotin painoa reilusti vuoden aikana. Tällöin ruokavaliokin muuttui terveellisemmäksi. Painonpudotus ei ollut minulle mitenkään vaikeaa, oli oikeastaan luonnollista taas liikkua! Toki tarkkailin myös syömisiäni.Painonpudotusprojektin jälkeen paino asettui huomattavasti pienempiin lukemiin ja näillä on menty viimeiset viitisen vuotta. Enää en tarkkaile syömisiäni, puntarissa käyn silloin tällöin. Syön kyllä kohtalaisen terveellisesti (joka myös on aktiiviliikkujalle luontaista), mutta osaan myös herkutella. Liikunta on osa arkea (miksei juhlaakin) ja kaikki tämä tuntuu juuri sellaiselta kuin pitää! En ole ikuinen laihduttaja, enkä edes painonhallitsija. Uskon, että tämä nykyisenlainen elämä pitää kyllä siitä huolen.

Pidän itseni haastamisesta, siksi varmasti osallistun erilaisiin juoksutapahtumiin (joista tarkempaa luetteloa lukuineen blogini oikeassa reunassa). Haluan kehittyä ja rikkoa rajoja, juuri kuten Wannabe Juoksijan kuuluukin.  Tykkään "itsenäisestä liikunnasta", vähemmän olen siis osallistunut mihinkään ohjattuihin tunteihin tms. Lenkkini ja kuntosaliohjelmani olen aina suunnitellut itse. Mihin rupean, siihen suhtaudun suurella intohimolla. Pelejä (etenkin sulkapalloa) pelaisin mielellään enemmän, mutta näiden suhteen poden pientä pelikaveripulaa. Varmasti minussa asuu pieni kilpailija, vaikka vain Wannabe Juoksija olenkin :). Urheilu on siis lähellä sydäntä. Sen lisäksi olen pienestä pitäen tykännyt lukea, niin ja kirjoittaa. Blogia olen alkanut pitämään osaksi juurikin kirjoittamisen ilosta. Toivottavasti myös joku muu tästä jotain itselleen saa. Kirjoitan sekä itselleni että muille, lisäksi tämä kirjoittaminen varmasti myös säästää niiden läheisten korvia, joita ei ehkä mun liikunta- ja juoksujutut aina jaksa kiinnostaa :D. Muutamana viimeisenä talvena olen myös jonkin verran (yllättävää kyllä!) innostunut neulomisesta.

Menossa mukana on mies (joka omien harrastustensa kautta ymmärtää kyllä säännöllisen liikunnan tärkeyden), sisarukseni sekä ystäviä. Nämä ovat kaikki minulle suunnattoman tärkeitä. Ystäväpiirissäni ei juuri harrasteta juoksua. Tai liikuntaa ylipäänsä ihan samalla intensiteetillä kuin itse. Ajoittain toivon, että olisipa mukavaa jos olisikin liuta numeroita puhelimessa, joita voisi pyytää lenkkikaveriksi. Mutta hyvin pärjään näinkin :). Pidän myös työstäni sekä työyhteisöstäni. Mielestäni omaan maailman parhaan miehen, sisarusten ja ystävien lisäksi myös maailman parhaat työkaverit!

Niin, kolmannes elämästä on vapaa-aikaa (no ok, vähän enemmän, koska (onneksi) on vapaapäivät ja lomat!), kolmannes työtä ja viimeinen kolmannes unta. Näistä muodostuu hyvä elämä :). Wannabe Juoksijan elämä.

Ihan itte.



1 kommentti:

  1. Kiva lueskella tätä sun blogia,itsehän olin myös nuorena urheilullinen ja liikuvainen,jossain vaiheessa myös liikunta jäi ja painoa tuli paljon.. Kuten varmaan mustat olin ksml aikoihin aika tuhti tyttö minäkin.. Ensimmäisen lapsen jälkeen kuitenkin havahduin painoon ja heimoon kuntoon.. Kun 1,5km kävelymatka on rankka,ja vie kaikki mehut.. Vauvan kanssa kuitenkin rupesin vähitellen kävelemään vaunujen kanssa vähitellen pidempiä matkoja kunnes jonain päivänä innostuin kokeilla taas juoksua vähitellen ja sitä koko ajan pidentäen ja erinäisiä liikuntalajeja kokeillen olen saavuttanut mielestäni loistavan yleiskunnon ja hoikan kropan ja iloisen mielen.. Kilpailumielessä en liiku mutta mieleläni harrastanut arjen sallimissa rajoissa Juoksua,Hiihtoa,pyöräilyä,kävelyä,metsäretkiä ym.. Tsemppiä Taru sinulle uudenlaiseen arkeen. �� T:Suvi keskarin ajoilta ��

    VastaaPoista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3