En tiedä, miten tämä kirjoittaminen (joka siis yleensä, aiemmin, johonkin yksityiseen blogiin tms.on sujunut luontevasti) tuntuu nyt jollain tapaa vaikealta. En tiedä kirjoittaisinko lenkkifiiliksistä, Jypin semifinaali -voitosta vai sattumalta tapaamastani 86-vuotiaasta Romanialaisesta veteraaniurheilijasta. Ehkä kirjoitan tuosta kaikesta. Jypin suhteen rittäköön vain toteamus, että keskiviikkoiltana iltana Hippoksella oli mainio tunnelma! Ylihuomenna alkakoon finaalisarja, jota jännittyneenä puoli kaupunkia odottaa.
Tapasin siis sattumalta tuossa viikolla Romanialaisen veteraaniurheilijan, juoksijan, joka oli palkittu pääsiäisenä Jyväskylässä käydyissä veteraanien maailmanmestaruuskilpailuissa. 86-vuotias pappa, joka oli osallistunut neljään juoksulajiin, mm. 8km maastojuoksuun (kyllä, 86-vuotias voi hölkätä 8 kilometriä, nyt tiedän sen). Aivan valloittava persoona, jota olisi tehnyt niin mieli haastatella elämästään, mutta just tuo Romanian kieli ei minulta taittunut. No molemmin puolin todella heikon saksankielen turvin sain selville, että hän on juossut elämässään useita kertoja maratonin ja mm. jonkinlaisen seikkailujuoksun 400km 50km/pvä. Niin sydämmellinen ihminen. On se vain kumma miten (myönnän, google-kääntäjää apuna käyttäen) kaksi ihmistä voi toistensa puheista ja eleistä niinkin paljon ymmärtää, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Iäkkään ihmisen silmistä voi nähdä onko hän onnellinen ja tämä sankari ei eleillään ja ilmeillään jättänyt mitään arvailujen varaan. Hän oli elämässä kiinni enemmän, kuin moni (puolta) nuorempi! Uskomatonta. Tämä tyyppi lukeutuu heti Respect-tyyppien kärkeen, enkä varmasti häntä unohda! Urheileva ministeri Stubb kun on joskus sanonut, että tunti päivässä liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää aikaa päivään. Sen allekirjoitan itsekkin, mutta lisäksi se tunti liikuntaa päivässä näköjään voi kantaa sua hyvällä tuurilla vielä yli kahdeksankymmpisenäkin!
Oma juoksu on lähtenyt kulkemaan ihan ihan kivasti oikeaan suuntaan. Eilen käytiin Jn kanssa perinteisellä perjantaipitkiksellä, 17km pituutta ja tämä oli nyt toinen kimppalenkki tähän kevääseen. Joten tämä "perinteinen" siis on enempikin peruja viime vuoden puolelta! Vauhti oli sen 6.25/km ja tuntui todella sopivalta. Juttua riitti, eikä oikeastaan koko lenkillä muistanut etenevänsä juosten. Tästä voi hyvin fiiliksin aloittaa 20+ pitkikset. On se vaan mukava, että noihin pitkiin lenkkeihin saa aina silloin tällöin seuraa. J on mun entinen työkaveri ja suunnilleen ainoa juoksukaveri! Ja tietty kaveri muutenkin. Monet pitkikset on yhdessä juostu ja mm. Tukholman maratonille reissattiin yhdessä. Huikea tyyppi hänkin, kolmen lapsen isä, on siinä arjessakin pyörittämistä. Mutta ehkä tuossa päästään siihen, mitä aiemmin kirjoitin, että tunti liikuntaa antaa kaksi tuntia lisää päivään. Toivottavasti myös itse muistan sen, kun joskus miehen kanssa intoudutaan lapsia (tarkennan, lapsi) tekemään. Lyhyemmät lenkit viikolla on kulkenut kivasti alle kuuden minuutin kilometrivauhtia. Kelloa ei ole tullut tuijoteltua yhdelläkään lenkillä, senkun on vaan maantielle lähtenyt. Hyvältä siis näyttää ajatellen aikaa, kun tarkempaa ohjelmaa ja juoksuperiodeja rupeaa tässä rakentelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3