Epäsosiaalinen minä

Mä oon siis kolmannen kerran ostanut kortin ajatellen ryhmäliikuntatunteja ja kolmannen kerran joudun toteamaan, että ei se homma vaan ehkä ole mun juttu sitten yhtään. Sinänsä ne tunnit (no joo, olen käynyt ainoastaan kahvakuulailemassa sekä spinningissä) on tosi hyviä ja kyllä siellä hyviä treenejä saa tehdyksi. Eilinenkin spinningtunti ei paljoa jättänyt arvailujen varaan!

Mutta se kaikki oheishärdelli.. En mä vaan jaksa niitä pukukoppeja, jotka on täynnä naisia puhumassa jumpasta, jumppaohjaajista sun muusta. Eilisen tunnin jälkeen olin saunassa ja ne (ilmeisesti "siviilielämässä" toisilleen tuntemattomat ) mimmit jutteli siellä kaloreista tyyliin "oon mä joskus päässyt viiteen sataan" jne. Mulla meni varmaan viis minuuttia ennen kun mä tajusin, että mistä ihmeestä ne edes juttelee. Tottapuhuen tajusin jutun juonen oikeastaan vasta siinä kohtaan, kun tuota "viittäsataa" ruvettiin kääntämään ruoaksi. Siellä puhutaan siitä salista toisena kotina, on tutustuttu ihmisiin.. Jopa niihin jumpan vetäjiin. Eilen illalla tuli vaan sellanen fiilis, että ei hemmetti, mä oon niin väärässä paikassa just nyt!

Toivottavasti kukaan ei vedä tästä avautumisesta hernettä nenään.. Sillä tarkoituksena ei todellakaan väheksyä. Päinvastoin, mäkin haluaisin nauttia tuosta kaikesta niin stressaavasta oheishärdellistä. Mutta kun en vaan nauti. Enkä mä sitten tiedä onko ne tunnitkaan sen väärti, että sitä jaksaisi. Ite mä itteeni siellä tsemppaan. Kai ne samat jutut sais irti kun suunnittelis vähän musiikkeja ja veivais sitä pyörää vaikka ihan yksin pimeessä huoneessa! Ja sit tuo kaikki pitää hoitaa just tiettyyn kellon aikaan. Omatoimisesti sä voit lähteä lenkille tai salille just silloin kun parhaiten sopii. Mut se jumppa on just ja tasan silloin seiskalta vaikka sä olisit valmista kauraa jo kello kuusi. Ehkä mä sitten kuitenkin oon tosi epäsosiaalinen tän mun liikkumisen suhteen. Siitä huolimatta että aika-ajoin kuvittelenkin kaipaavani ihmisiä mun ympärille urheilemaan.

Ruuhkaa se on tuolla monnarin (joka on siis kaupungin omistaman monitoimitalon yhteydessä) salillakin. Ne ruuhkat vaan oppii äkkiä tunnistamaan ja välttämään. Parhaat jumpat on taas aina parhaaseen aikaan. Ja se ihmisten kirjo on siellä vaan jotenkin moninaisempi, on vanhaa ja nuorta, kaikenlaista harrastajaa tai jopa ammatikseen urheilevaa. Pukuhuoneet on hiljaisia, tyypit tulee salille tyyliin juosten ja sitä rataa. Arvotavaroista ei vastaa kukaan, joten kassi on otettava salin reunalle. Varmaan jollain joukkueilla on omat paikkansa missä ne kamojaan säilyttää, en tiedä. Suihkuista saa hakea lämmintä vettä ja kaikki vessan ovetkaan ei aina mee lukkoon. Eikä se haittaa mua yhtään. Oikeastaan mä tykkään just sellasesta.

Ei taida Wannabe Juoksijasta tulla ryhmäliikkujaa. Olenko mä vähän negatiivinen nyt? Ehkä. Sosiaalisuudesta ja kellonajoista puheenollen, laitoin Jlle aamulla viestiä ja ehdotin vähän pidempää höntsälenkkiä. Sovittiin maanantai kello 12. Se on sosiaalista.. Kellonajat sovittu ja kaikkee. Se on just sitä, mitä sosiaalisuutta mä tähän kaipaan. Lenkki- tai salikaveria aina silloin tällöin. Joskus useammin, toisinaan taas en niin kovin koko asiaa ajattele.