Viikon liikkumattomuudet!

En yleensä sairasta kunnolla kovinkaan usein, minkä voin todeta olevan hyvä asia ihan mielenterveyttäni myöten! Ne normiflunssat kyllä tulee, mutta esim. töistä en ole flunssan takia ollut pois varmaan kolmeen-neljään vuoteen. Huomioitakoon tässä nyt kuitenkin se, että vuoden 2012 vähänkään kovemmat sairastelut onkin ajoittunut siihen kerran kahdessa vuodessa olevaan vapaaseen uuteenvuoteen sekä kesälomaan :D. Ja nyt olisin kyllä nuo pari päivää alkuviikosta joutunut olemaan pois, vaikka se taksi ei olisi selkään peruuttanutkaan!

Jokatapauksessa tää viikko on ollut yhtä maanantaita ja nyt on kyllä ollut se kunnon syysflunssakin. Viikon kulku on ollut kutakuinkin seuraavanlainen: Maanantaina niskat hiton kipeät, kurkku kipeä ja kuumetta. Tiistaina niskat ja kurkku kipeä sekä kuumetta. Keskiviikkoaamuna niskat hieman kipeät, tukkoinen olo ja kurkkukipu vaihtunut migreeniin. Torstaina niskakipu oli jo helpottunut, kunnon yskä ja nuha sekä tokihan se migreenikin illaksi iski. Kuumetta en tiistain jälkeen ole jaksanut edes mittailla, mutta eipä sitä ainakaan eilen enää ole ollut. Nyt tänä aamuna olo tuntuu yskästä ja nuhasta huolimatta kohtalaisen normaalilta, eikä unentarvekaan enää viime yönä ollut niin valtava. Kaikesta tuosta päätellen voin lienee jo näin perjantai-aamuna kertoa, että viikon liikunnat on pyöreät nolla yhtään mitään!

Sairastelu tuskin sopii yhtään kenellekkään, mutta totean silti, että tää sairastelu ei vaan kertakaikkiaan sovi mulle! Alkaa olla viikon päivät siitä, kun olen viimeksi harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Sen lisäksi, että sairastelu ei sovi mulle, myöskään liikkumattomuus ei sovi mulle! Se tekee mut kiukkuiseksi sekä alakuloiseksi! Oon suurinpiirtein joka ilta käynyt nukkumaan sillä mielin, että olispa huomenna niin hyvä olo, että voisin päättää meneväni sitä seuraavana päivänä lenkille tai salille. No eilen täytyi jo tuosta ajatuksesta luopua ja kelata, että kyllä tässä nyt täytyy muutama päivä palautua ja ensi viikko on uusi viikko.

Sen verran järkevä kuitenkin oon, että tiedän sairaana liikkumisen riskit, jälkitaudit. Se voi "parhaimmillaan" olla vain pitkittynyt flunssa tai pahimmillaan sydänlihastulehdus tai keuhkokuume. Sinänsä en noita jälkitauteja pelkää, mutta tiedän olevani huono lepäämään ja siitä syystä yritän pitää kyseiset asiat mielessä. Mulla on myös muutama tuttava, joille kyseiset flunssan komplikaatiot iskenyt siitä huolimatta että he kokivat jo olevansa kunnossa aloittaessaan treenauksen. Useiden kuukausien liikuntakieltoon nähden ei yksi ylimääräinen lepopäivä todellakaan tee hallaa! Liikunta on myös hyvä aloittaa kevyesti ja omaa oloa kuunnellen.

Jottei tämä postaus menisi kokonaan valittaessa, niin todettakoon olon olevan nyt kuitenkin sen verran hyvän että pääsen viikonloppuna töihin. Joo, siis ihanaa mennä viikonlopuksi töihin! Tämänkaltainen kirjoittaminen on kaikinpuolin sen verran harvinaista herkkua, että aion toistaa sen vielä kerran: Mun mielestä on ihan sikakivaa mennä viikonlopuksi töihin!!!