tiistai 21. toukokuuta 2013

Kortisonipiikillä kantapäähän!

HEMMETIN HEMMETIN HEMMETTI. Tää aamu oli sitten tuon jalan kanssa niin todella tuskallinen. Mullahan on joskus parikymppisenä tuo sama vaiva ollut ja silloin siihen pistettiin kortisonia ja kymmeneen vuoteen ei minkäännäköistä kantapääkipua ole esiintynyt. Aamulla funtsin, että pitäisköhän mun nyt kuitenkin varata aika lääkärille, kun olen kyllä kaikenmaailman hieromiset, venyttelyt, kylmät ja omatoimiset Buranakuurit kokeillut.

Kuinka ollakaan sain työterveyteen asiaa tuntevalle lääkärille ajan iltapäiväksi. Plantaarifaskiittihan se siellä kantapäässä sitten on vaivannut, niinkun arvattavissa olikin. Lääkäri sitten lupasi tuon kortisonin pistää, tosin kertoi myös, että viimevuosina kortisonipiikkiä on harkitummin ruvettu antamaan. Kerroin temput, joita kantapääni eteen olen tehnyt ja siinä kuulemma kaikki vaihtoehtoiset hoitokeinot suurinpiirtein olisivatkin. Kysyin vielä hänen omaa mielipidettään asiaan, niin lääkäri kertoi, että hänen kantapäähänsä ei kortisonia pistettäisi, mutta mikäli hän harrastaisi juoksua, niin hän todennäköisesti tuon kortisonipiikin haluaisi.

No nyt sitten konkkaillaan ympäri asuntoa ja katsellaan mitä tuleman pitää. Tuon kortisonin teho on käsittääkseni aika paljon kiinni myös siitä, kuinka hyvin lääkeaine osuu tulehtuneelle alueelle. Pistoskohdan ei enää huomenna pitäisi näin kipeä olla. Täytyy nyt toivoa, että tuosta jotain apua olisi. Lenkille varmaan sitten joskus, kun jalka tuntuu ihan normaalilta. Tai on jo vähän aikaa tuntunut. Eipä tullut puheeksi se. Kauheasti yritän ajatella positiivisesti, mutta silti vaan masentaa, suututtaa ja kiukuttaa! On ollut niin hyvä tekemisen meininki tässä ja kuntokin on tuntunut kehittyneen. Täytyy yrittää pitää yllä tuota ajatusta.

Sinänsä kaiken kaikkinensa positiivinen käynti. Hyvin moni saattaisi asiaan suhtautua "Buranaa naamaan ja vältä harrastustas -asenteella", mutta tämä lääkäri oli kyllä toisenlainen tapaus. Kertoi, että kaikennäköistä rasitusvaivaa saattaa (juoksua) harrastavalle tulla, mutta ne on pieniä asioita, kun ajattelee kokonaisuutena sitä, kuinka monelta isolta ja pieneltä vaivalta harrastaminen säästää sekä fyysisesti että henkisesti. Sama lienee päätee kaikennäköiseen liikuntaharrastukseen, vaikka juoksusta nyt sattuneista syistä puhuttiinkin.

Hyviä treenejä teille muille :).

12 kommenttia:

  1. Huoh, mulla varmaan sama edessä. Se on kesä ja kuumuus, jaloilla töissä koko ajan ja juoksut päälle... kipeet on koivet :( tai siis kantapää

    VastaaPoista
  2. Mulla repes kantapäästä limapussi joskus yleisurheiluaikoinani. Se oli helvetillisen kipeä, pitkään, kun tulehtui vielä siihen päälle. Kortisonia mullekin sillon tarjottiin, mutta kaikkien pelottelujen jälkeen siitä, kuinka se haurastuttaa kudoksia jne., en uskaltanut ottaa. Onneksi vamma ei vaivaa nykyisin ollenkaan, ellei kolahda pahasti jonnekin.

    Tsemppiä juoksutaukoon. Se on paskaa, koita kestää... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan nuo "pelottelut" sinänsä onkin aiheellisia, kun aina voi jotain sattua, jos pistos osuu väärään paikkaan, esim. jänteeseen. Taikka liian usein otettuna tai jotain. Nähdäkseni kuitenkin se on aika harvinaista. Ja onhan se toki parempi, jos vaan muulla keinoin saa kivut/vammat kuriin. Ja tietty täytyy aina muistaa, että mikään lääke ei vamman syytä poista, jota tulisi ensisijaisesti hoitaa.

      Kiitti tsempeistä, tulee tarpeeseen :).

      Poista
  3. Aijai, toivottavasti kortisoni auttaa. Nyt sitten vaan keskivartalotreeniä ja vaikka sitä leuanvetoa! :)

    Minkä mittaista kisaa ajattelit testilenkiksi ennen HCM:aa? Itse tuskin kesällä hirveästi juoksen tapahtumissa, ehkä yhdessä noin 8 kilometrin skabassa heinäkuun lopulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolikasta ajattelin, jos vaan sopiva kisa tai kisapäivä löytyy. Sais vähän paremmin osviittaa mihin maravauhtiin lähteä. Toki siihen käy minkä mittainen kisa tahansa, mutta omalla kohdalla saisin puolikkaasta eniten sitä "henkistäkin luottoa". Olis kyllä myös kiva kokeilla myös kympille kisa-aikaa keväästä.

      Poista
  4. Enpä ole varma että onko tuo mulla ajoittain esiintyvä kantapään kipuilu PF:ää, mutta ainakin se on niitä helpoiten hoidettavia vaivoja - paljasjalkajuoksua, ei tarvi kuin yks lenkki. Alunperin luin tuosta parannuskeinosta täältä: http://www.chirunning.com/blog/entry/plantar-fasciitis-prevention-and-cure/ Tuossa puhutaan soralla tallustelusta, mutta juokseminen tuntuu tepsivän ja se on mukavampaa kuin soran tallaus.

    Sama asiahan tuo on kuin hieronta, mutta tuntus että hieronnalla ois aika hankala saada vastaavaa tehoa.. Tiedä sitten kuinka yksilöllistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo soralla tallustelu kuullostaa kyllä mielenkiintoiselta. Näin äkkiä ajateltuna myös turvalliselta. Paljasjalkajuoksu on myös mielenkiintoinen juttu, mutta käsittääkseni siitä voi olla PF myös seurauksena, mikäli sen aloittaa liian lujaa/pitkään/"väärällä tekniikalla".

      Mutta joo, jalkapohjien vahvistaminen olis kyllä hyvä ja tarpeen!

      Poista
  5. Tsemppiä juoksutaukoon! Korvaavaa toimintaa vaan kehiin, ettei pää leviä. Itellä on ollut plantaarifaskiitti sen verran lievänä, että oon selvinnyt siitä jalkapohjan venyttelyllä. Mutta voin kuvitella, miltä se tuntuu, kun kalvo tulehtuu kunnolla, auts.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :). Vastedes varmaan muistaa sen venyttelyn vaikkei olisi minkäänlaisia oireita. -Huoh! Mites sun Vaarojen Maraton planit? Eiks sulla viime vuonna kanssa ollut yhdenlaista vammakierrettä? Ootko pysynyt kunnossa?

      Poista
    2. Joo, VM kutsuu lokakuussa :) Tänä vuonna ei oo ollut mitään erityisiä vammoja, so far so good. Tulee tuota pyöräilyäkin enemmän, niin se varmaan kans vähentää vammariskiä. Siis verrattuna jos pääasiassa juoksisi. Siisti kesä tulossa ja syksy!

      Poista
    3. Kiva kuulla! Voin taata, että sulla on niin siisti kokemus edessä :).

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3