Sen sijaan, että olisin matkalla Saarijärvelle kympin kisaan istuskelen koneella kylmäpakkaus kantapäässä päivittämässä blogia. Viikolla on tullut treenattua lihaskuntoa, käytyä uimassa sekä vesijuoksemassa, jonkin verran pyöräiltyä ja pelailtua frisbeegolffia (josta kantapää muistutti heti seuraavana päivänä, hemmetti, se olis ollut olkapään asia!). Kantapää on siis edelleen kipeä, jonain päivänä enemmän toisena taas vähemmän, mutta enää se ei masenna niin kuin alkuviikosta. OMT-fysioterapeutille sain aikaistettua jo varattua aikaa ensi maanantaiksi eikä murtumaa luurakenteissa ole, niinkuin arvelinkin. Juoksutaukoa on nyt takana reilu viikko ja lenkkipoluille olisi tarkoitus pikkuhiljaa palata sitten, kun jalka on kävellessä täysin kivuton.
Oon vähän laskeskellut, että mikäli tämä juoksutauko venyy kahden kolmen viikon mittaiseksi (joka tällä PF-historialla olisi todella optimaalista) saisin ennen HCM:a treenattua pari viikkoa "täysillä", koska juoksu täytyy aloittaa varoen ja aitten onkin jo pian kisaa edeltävän keventelyn aika. Näin ollen tuossa osallistumisessa sinne ei oikeastaan ole minkään sortin järkeä, vaikka paraneminen tapahtuisi nopeastikin. Finlandiaan on vähän reilummin aikaa ja tuo päätös on jossain määrin keventänyt mieltä.
Yleensä en ole kovin skeptinen ajattelija, mutta ihmisten kertomukset on saanut miettimään, että ihan hyvin just tää mun plantaarifaskiitti saattaa olla niin sitkeää ja kipeää laatua, että useamman kuukauden taukokin saattaa tulla kysymykseen. Tuo ajatus ei ole tullut masentaakseen, vaan tavallaan realiteettina. Ei ole järkevää, saati mielekästä, kuukausi kaupalla pitää vähän väliä viikon kahden taukoa ja hönnytä heti lenkille, kun nipinnapin kykenee juoksemaan, treenata jokunen viikko, kunnes ollaan taas lähtöpisteessä. Huhtikuun alusta olen tuon vaivan kanssa enemmän tai vähemmän taistellut ja nyt on tullut loppuväännön aika. Peruskunnosta pidetään tän loppuväännön ajan huolta muilla keinoin, ihan jo mielenterveydenkin takia :). Tämänkaltainen vamma on siitä ikävä, että ennusteet ovat hyvin moninaisia aina muutamasta viikosta jopa vuoteen. Kappaleen ensimmäisestä lauseesta huolimatta olen aika optimistinen (Finlandian suhteen ja muutenkin), enkä vähiten siksi, että uskon tuon fyssarin antavan mulle uusia aseita tätä p**keleen rasitusvammaa vastaan! Ja oikeastaan tuo skeptinen ajatus on tullut myös muuttaakseen itse itsensä optimistiseksi: Vaikka tää veisi miten pitkään hyvänsä, ei tää ikuisesti kestä kuitenkaan!
Ajatuksena oli myös kirjoittaa vähän uinnista, frisbeegolffista sun muista viikon touhuiluista kuvineen päivineen, mutta vaikka onkin juhannusaatto, niin tätä viikkoa on vielä monta päivää jäljellä, joten ehkä kirjoittelen siitä myöhemmin. Toisekseen tuo avautuminen veikin alkuperäistä ajatusta enemmän aikaa ja tilaa ja nyt ajattelin lähteä mun miehen kanssa pyöräilemään ja uimaan, "urkkajuomana" toimikoon juhannuksen kunniaksi kuiva omppusiideri terdellä, morjens! Ja hyvää juhannusta!
P.S. J juoksee tänään Saarijärvellä, pidän sille peukkuja. Olis ollut ihan hauska lähteä katsomaan, mutta ajattelin käyttää ton "Jarmo (mun mies) kuskaa Tarmoa (mua) juoksutapahtumaan" -option sitten sellaiseen tilanteeseen kun pääsen ite osallistumaan kisaan, hah!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3