Tulehduskipulääkekuurilla

Hölkkäilin maanantaina aamuvuoroon. Vasemman kantapään sijasta vasen pohje tuntui alaosastaan tosi juntturaiselta. Tiistaina kävin salilla ja keskiviikkona tosiaan hölkkäilin sieltä koulusta kotiin. Juoksu vetreytti pohjelihasta. Olin mieltänyt nuo yöllisestä pohjekrampista johtuvaksi lihasarkuudeksi, vähän vaan normaalia alempana. Mulla nimittäin joskus "vetää suonta" ihan reippaanloisesti, just pohkeesta ja yöllä. Joskus siihen herää totaalipaniikissa ja joskus ei, tai sitten sitä ei vaan muista. Tosin aamulla sen kyllä enempi tai vähempi huomaa, jos on kova pohjekramppi ollut. Eilen pidin lepopäivää, pohje vähän aristi ja tänä aamuna liikkeelle lähtiessä funtsasin, että hitto, vähän kun se kipu oliskin enempi akillesjänteen yläosassa, kun itse lihaksessa.

Kantapääongelmat saattavat helpostikin aiheuttaa ongelmia akilleksen seutuun ja kun mä en nyt mitään ongelmia kaipaisi, niin ajattelin kyllä vähentää joksikin päiväksi akillesta rasittavaa liikuntaa sekä syödä Buranakuurin sillä oletuksella, että siellä jotain pientä tulehdusta saattaisi olla. Urheilulääkäri Harri Selänne kirjoittaa tulehduskipulääkkeistä seuraavasti:

Tulehduskipulääkkeestä on todettu selvä hyöty siinä vamman vaiheessa, jossa paranemista hallitsee tulehdusreaktio. Määrien on tällöin oltava suuria! Itse suosittelen annosta 40 mg ibuprofeinia painokiloa kohti. Tällaista annosta on järkevää käyttää korkeintaan viisi vuorokautta vamman sattumisesta. Tällöin kansanomaisesti voidaan ajatella, että siivotaan ja korjataan vaurioalueelta rikkoutuneet solut ja mahdollistetaan kudoksen uudistuminen. Lisäksi poistetaan epätoivottu tulehdusreaktio. Mikäli hoitona käytetään vain muutamaa ibuprofein tablettia silloin tällöin kun kipu tuntuu pahalta, sammutetaan elimistön oma järkevä tulehdusreaktio, mutta vähäinen määrä ei tuo tarvittavaa parannusefektiä alueelle. (Linkki alkuperäiseen artikkeliin.)

Mun painolla tuo tarkottaisi kolmea 800mg:n Buranaa, mutta ajattelin kyllä noilla kaapissa olevilla kuussatasilla pärjätä, kuten myös kolmella-neljällä päivällä. Kovin huolissaan en tuosta jutusta kuitenkaan ole, etenkin kun nyt illasta ei juuri mitään tuntemuksia ole. Tiedä sitten onko ansio Buranan vai muuten.

Sekä työssäni että elämässä yleensäkin olen laittanut merkille, että monilla ihmisillä on joko turhan kielteinen tai turhan myönteinen suhtautuminen tulehduskipulääkkeisiin. Harva kuitenkaan varmuuden vuoksi haluaa syödä antibioottikuuria tai vaihtoehtoisesti kieltäytyy lääkärin määrämästä antibioottikuurista. Antibiootti ja tulehduskipulääke ei missään nimessä ole sama asia, vaan tarkoitus oli verrata ihmisten lääkekäyttäytymistä eri lääkkeiden suhteen. Urheilu ja tulehduskipulääkkeet on lähtökohtaisesti huono kombinaatio. Tulehduskipulääkkeet ylipäänsä on huono kombinaatio ihan kaiken muun kanssa paitsi tulehduksen ja kivun (tai kovan kuumeen). Joskus lääke on kuitenkin paikallaan.

Itse olen sitä mieltä, että oikeaan aikaan ja oikealla tavalla käytettynä lääkekuuri on jopa suotavaa. Oma periaatteeni on se, että mikäli joudun tilanteeseen jossa apuna koetetaan lääkekuuria, on rinnalla oltava aina lepo! Eli lääkkeitä ei (todellakaan) tule käyttää tarkoitukseen, että kipu pois ja treenaamaan. Oon elämässäni syönyt ehkä neljä tulehduskipulääkekuuria, kaksi säären lihasaitio-oireyhtymään vuosia sitten ja kaksi tuohon kantapäähän silloin alkuvaiheessa. Ensimmäiseen kuurista oli selkeä hyöty, etenkin siitä hieman Buranaa eritavoin vaikuttavasta Arcoxiasta (bonuksena vähempi vatsaärsytys). Kantapäähän ei auttanut kumpikaan. Tulehduskipulääkkeen valintaa kannattaa mielestäni kyseenalaistaa, etenkin jos itsehoitona on jo käsikauppakuuria kokeillut. Markkinoilla on myös muita hieman eritavoin vaikuttavia tulehduskipulääkkeitä, jotka saattavat olla urheiluvammoihin spesifimpiä.

Toki näitä lääkkeitä käytetään yksittäin akuuttiin kipuun, että ei missään nimessä kolmen päivän Buranakuuria, jos joskus päänsärkyyn joutuu ottamaan lääkkeen. Ja itse valitsen tuohon mieluummin sen paracetamolin (tai migreenikohtaukseen sen siihen tarkoitetun lääkkeen, etten löydä itseäni päivystyksestä). Aika harvoin loppujenlopuksi sitä on tilanteessa, että joutuu mitään lääkettä käyttämään. Usein kuulee sanottavan, ettei joku käytä lääkkeitä esim. siksi kun on niin korkea kipukynnys. Monasti noilla kuuriluontoisilla jutuilla se pääpaino on kuitenkin ihan jossain muualla (tulehduksen lievityksessä!), kun siinä kivussa tai sen hallitsemisessa.

Jos viime postauksessa kuulostin nihilistiltä, niin nyt kuulostan varmaan lääkekeskeiseltä, hah. Ja jos epäilyttää, sopiiko joku lääke just mulle, niin tietenkään sitä ei kannata ottaa. Vatsansuojalääke ei myöskään mun mielestä oo pahaksi tulehduskipulääkekuurin yhteydessä, vaikka ei ihmeempiä vatsaoireita olisikaan. Ja muuta hoitoa ei tietty saa unohtaa, kuten esimerkiksi....

(viime viikonlopulta, ehkä kohta taas mahdollista..)