perjantai 14. maaliskuuta 2014

Pikainen vammapäivitys

Eilen soitteli sitten lääkäri RTG-kuvista, jotka viime viikolla otettiin. Jalkaterästä sekä kantapäästä. Pottuvarpaan tyvinivelessä on kuulemma artroosia, eli nivelrikkoa sekä mitä ilmeisimmin siitä johtuva luupiikki/luunokka, eli osteofyytti. Kiva. Se onkin suurinpiirtein ainoa kohta koko jalassa johon EI satu, eli eiköhän tuokin tule sitten pikkuhiljaa korjaantumaan, hah. No lääkäri oli kuitenkin ihan asiansa hoitava, sanoi että jos kävisin siellä fysioterapeutilla ja sitten mahdollisesti aikaa fysiatrille ja tarvittaessa magneettiin, jos fysiatri näkee asiakseen sen. Hassulta tuntuu, jos tuo muka kaikki kivut jalkaterässä/kantapäässä/akilleessa aiheuttaa. En oikein jaksa uskoa ja toivottavasti myös ei, sillä nivelrikko ei ole mitään paranevaa sorttia. Katsotaan. Pitkissä kantimissa on asiat. Tosinaan on myös huoli, että onko tuolla jalkaterällä isokin yhteys tuohon epämääräiseen pakara/lonkkasärkyyn.. Issiasta/piriformista/alaselkää, mitä lie. Sitäkään ei koskaan ole saatu kiinni. Itsehän ei itseään pidä ikinä diagnosoida, mutta kieltämättä toisinaan tulee kauhukuvia mieleen.

Yritän kuitenkin olla murehtimatta ja yleensä siinä onnistunkin. Toisinaan mielessä on myös sellaisia ajatuksia, että kykenenköhän esimerkiksi koskaan enää juoksemaan (tai lähinnä harjoittelemaan) maratonille. Monen monituista vuotta tulikin juostua pitäen sitä aivan täysin itsestään selvyytenä. Nyt tuntuu hassulta ostaa Juoksija -lehteä vaikka ei käytännössä ole herran aikaan päässyt kunnolla harjoittelemaan. Toisinaan tuntuu surulliselta katsella ohi juoksevia lenkkeilijöitä tai joskus on käynyt mielessä esimerkiksi piilottaa juoksuun liittyviä julkaisuja Facebookista, joita ennen niin mielellään seurasin. Kaipaan niin pirusti sitä tavoitekeskeisyyttä ja kilpailuviettiä, joka juoksemisessa oli.

Toisaalta, tykkään liikkua monipuolisesti ja moni siihen liittyvä oivallus olisi jäänyt tekemättä mikäli olisin vain juoksennellut. Muutakin elämää on. Vaikka tämä postaus on sävyltään tumma, niin mieli ei sellainen kovin usein kuitenkaan ole.

Nyt lähden venyttelytunnille. Ja kynttiläkutsuille, jotka on ehkä vielä vähemmän mun juttu, kun venyttelytunnit. Mutta mitäpä ei ystävien eteen, eli yritän nyt tyttöillä muutaman tunnin, heh.

Hyvää viikonloppua!

9 kommenttia:

  1. No mutta asia kuitenkin etenee. Vaikkakin hitaasti, mutta kuitenkin etenee. Eihän tuo röntgen juuri mitään näytä, eli ei siitä nyt tosiaan kannata kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä vetää. Toivottavasti fyssari keksisi jotain!

    Mulla on ihan sama homma ton Juoksija-lehden kanssa. Aina sen ostan, mut tuntuu vähän kummalliselta, jopa ahdistavalta lukea sitä. Ja vastaantulevat juoksijat aiheuttavat myös jonkin asteisen reaktion, vaikka koitan uskotella itselleni, että en välitä.

    Myös nuo mietteet tulevaisuudesta kuulostavat tutulta. Liian tutulta.. Mutta koitetaan molemmat unohtaa sellaiset jutut ja luotetaan vahvasti siihen, että meitä odottaa vielä loistava tulevaisuus juoksun parissa!

    Viikonloppuja sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä. Kestävyysjuoksu kun siitä armollinen, että kehitystä tapahtuu ties kuinka vanhaksi.. Ollaan loppujen lopuksi aika junnuja vielä :).

      Poista
  2. Täällä on taas semmoinen ajatusten myllerrys päässä, etten oikein osaa sanoa mitään, mikä ei myöskään kuulostaisi synkältä. Tai siis synkemmältä kuin mitä asiat lopulta on. Niinpä tyydynkin tiivistämään, että: ymmärrän ja mukavaa viikonloppua sullekin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sulle kanssa ihan tosi paljon! Ihanaa, että jaksat kommentoida, kun mä ihan arjessakin usein mietin, että toivottavasti voit hyvin :).

      Poista
    2. Voi, mä ihan liikutuin tästä. :)

      Poista
  3. Sattumalta löysin tänne ja pisti silmään muutama samankaltaisuus...pohjanmaa, välillä vähän tuhdimpana, JKL, wannabe juoksija... Heh, hauska sattuma.

    Mutta. Tsemppiä ! Toivotaan että vaivat selviää ja helpottaa nopeesti ja pääset takaisin juoksureenin pariin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ompa joo.. Kiitos, kunnon järjestelmälliseen juoksutreeniin on kyllä jäätävä ikävä :).

      Poista
  4. En halua lisätä mitään synkkyyttä mutta kyllähän kaikki jalan vaivat/asentovirheet vaikuttavat niin ylhäältä alas kuin alhaalta ylös.
    Osaavan lääkärin tai fyssarin pitää vaan saada kiinni mikä siellä on se isoin ongelma ja sitä kautta lähteä hoitamaan kokonaisuutta kuntoon.
    Itselläni tällä hetkellä pakarassa ongelmaa ja ennen kuin se edes itsestään ilmoitti niin sai jo vaikutettua saman jalan polveen negatiivisesti..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Mutta, äh, miksi nää pitää olla niin vaikeita selvittää?? On tää ihmiskeho sitten niin perinjuurin monimutkainen koneisto..

      Poista

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3