maanantai 27. lokakuuta 2014

Unettomuudesta



Heippa hou. Tässä postauksessa ajattelin käsitellä sellaista asiaa, kun uniongelmat. Mitä uniongelmat tarkoittaa omalla kohdallani ja miten tuota asiaa omassa elämässäni hoidan. Lapsena oon ollut tosi hyvä nukkumaan, mutta nytten aikuisena en enää ole. Luulen, että vuorotyöllä on oma roolinsa, mutta varmasti myös muilla asioilla.

Siitä on ehkä jotain viitisen vuotta, kun kärsin ihan tosi pahan unettomuusjakson elämässä. Toki siihen oli syynsä, kaikenlaista tapahtumaa oli silloin meneillään. Uni on kuitenkin siitä jännä juttu, että sitä tarvitsee, ei voi vaan jäädä odottamaan seesteisempiä aikoja. Unettomana on turha myös kuvitella saavansa niitä seesteisiä aikoja. No, tuo on ollutta ja mennyttä. Palasin siihen, koska silloin mulle kirjoitettiin nukahtamislääkkeitä ja niitä kokeilinkin muutaman kerran. Siitä huono juttu, koska ne auttaa kyllä nukahtamaan, mutta aamuyöstä saatat silti valvoa. Jossain vaiheessa sitten tuo nukahtamislääke vaihdettiin melatoniiniin, ja se on satunnaiskäytössä edelleen. Lähinnä joskus iltavuorojen jälkeen, kun tunnen että käyn ihan kierroksilla taikka yövuorojen rytminvaihtoon.

Mulla tahtoo unettomista öistä syntyä helposti kierre: käyn entistä enemmän kierroksilla ja mitä väsyneempi olen sitä vaikeampi on nukkua. Juuri esim. tuossa kohtaa pidän melatoniinia hyvänä, saada kierre katkaistua alkuunsa. Toki ensisijainen keino olisi erilaisten rentoutumiskeinojen opettelu ja sitä olenkin tehnyt. Säännöllinen uni on mulle tärkeää ja siksi herään hyvin usein vapaapäivinäkin herätyskelloon. Olisi emämoka nukkua liian pitkät yöunet ja siten saada tuo unettomuuskierre alkamaan. Univelan poisnukkumiseen ei myöskään mielestäni tarvitse mitään megapitkiä unia vaan yhdet ihan normaalimittaiset yöunet. Tässä ajattelussa saattaa olla himpun verran myös hätävarjelun liiottelua, johtuen siitä, että olen tosissaan siitä unettomuudesta joskus kärsinyt. Yksi juttu mihin olen ihan viime aikoina herännyt on tietokoneen (ja älypuhelimenkin) ilta-aikainen käyttö. Niimpä olen taas pyrkinyt palaamaan niiden kirjojen pariin. Lueskelemaan jonninjoutavaa kaunokirjallisuutta, joka on ehkä kaikista paras tapa rauhottua illalla. Onhan niitä liuta muitakin keinoja, jolla pyrkiä turvaamaan yöuni, kuten esimerkiksi ruokailut, kahvinjuonnin rajoittaminen ja rauhallinen kotiaika ennen nukkumaan menoa.

Jotta homma ei kävisi liian helpoksi, niin mä en ole meidän perheessä ainoa herkkäuninen. Jarppa on nimittäin kanssa. Se heräilee tosi helposti iltayöstä, eikä saa sitten unenpäästä kiinni. Sillä ne häiriötekijät tulee ulkoa päin, esimerkiksi mun pyöriminen ja touhaaminen (oon tosi levoton nukkuja). Mun uniongelmat tulee enempi sisältä päin, enkä niinkään häiriinny ulkoisista tekijöistä (vaikka Jarppa on myös levoton nukkuja). Ollaan jo useita vuosia nukuttu tarpeen tullen eri makkareissa. Se tarve on esimerkiksi sillon, jos tuntuu, että nyt on tulossa huono yö, mutta hyvät (tai edes kohtalaiset) unet olisi enemmän kuin tarpeeseen. Sillon saatetaan sopia, että hei mä meen tonne kakkosmakkariin. Tunneihmisenä se tuntui musta aluksi tosi pahalta, vähän kun muka oltaisiin epäonnistuttu, jos kerran taikka pari kuukaudessa joudutaan nukkumaan eri makkareissa. Loppujen lopuksi oon tullut tosi sinuiksi tuon jutun kanssa, eikä meidän parisuhde ole todellakaan yhtään siitä kärsinyt, päinvastoin. Jos tarve vaatii, niin voidaan nukkua vaikka viikko eri makkareissa. Se on kyllä jännä, että nuo tarpeet tulee yleensä silloin, kun esimerkiksi työssä on jotain stressiä meneillään. Ei koskaan vapailla. Jotenkin jännästi myös tuo tarve on esiintynyt myös paljon harvemmin sen jälkeen, kun tämänkaltaisen mahdollisuuden on hyväksynyt ylipäänsä olevan tarvittaessa olemassa.

Mitä piti sanomani, niin mun mielestä hyväksyminen on ehkä parhaita keinoja uniongelman hoitamiseen. Ja jutteleminen, se kanssa. Nukkuminen saattaa helposti kääntyä suorittamiseksi. Kokemuksesi, ettei vaan osaa rentoutua taikka muuta. Me ollaan kuitenkin loppujen lopuksi aika erilaisia nukkujia kaikki ja mikä toiselle toimii, ei välttämättä toisella onnistukaan.


(Kuvat: freepik.com)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3