torstai 27. marraskuuta 2014

Opinnoista ja pimeydestä

Mitä kuuluu? No eipä paljon mitään eikä myöskään näy. Pimeetä on kun persreiässä oli yö taikka päivä. Luotettavan tiedon lähteestä, eli Iltalehdestä, luin että tänä marraskuuna aurinko on näyttäytynyt Jyväskylässä 7h. 30min. Että silleen, olin varmaan töissä silloin. Lukekaa vaikka tästä, jos ette usko. Eikä muuten mene muuallakaan suomessa hyvin.

Kynttilöitä (Party Lite) eteisen lipaston päällä

Puolet kansasta riutuu kaamosfiilareissa ja toinen puoli ihmettelee kun porukka valittaa, ihan turhasta vielä. Äkillinen pimeys kun valitettavasti vaikuttaa osaan meistä ihmisistä ja se on ihan todellinen tosi niille. Itse kuulun siihen osaan ihmisistä joihin tuo pimeys vaikuttaa negatiivisesti ja olen kyllä oppinut elämään sen asian kanssa. Luulisin, että mun läheiset on myös oppinut elämään mun kanssa, vaikka saatan joskus valittaakin. Pikkukikkailuilla kuten kirkasvalolampulla taikka D-vitamiinilla saa jonkinlaisia myönteisiä vaikutuksia, tiedä sitten onko lumetta tai ei. Sitten on ne suuremmat linjat, kuten liikunta (etenkin ulkoilu pimeydestä huolimatta) ja ruokailut. Itselleen on myös hyvä osata antaa siimaa, jos siltä tuntuu. Mitään tajunnanräjäyttäviä vinkkejä tämän vuoden pimeimmän ajan selättämiseksi mulla ei ole antaa, se on vaan löydettävä ne omat keinonsa. Ei tämä kuitenkaan ikuisuuksia kestä.

Tämän syksyn olen kyllä osannut ottaa ihmeen rennosti. Noi opinnot otti ensimmäisenä puolenatoistavuonna jotenkin imuunsa ja siinä sivussa kun omaa toimeakin tuli hoidettua, niin melkoista haipakkaa oli välillä. Jotenkin viime kesänä tajusin kuitenkin, että vaikka ne lehtorit ja mitkä siellä AMKissa yritti saada meidän ryhmästä irti vaikka ja mitä nopeusennätyksiä, niin minä en siihen hommaan lähde revittelemään. Tämän aiempiin puolen vuoden perioideihin verrattuna leppoisan syksyn aikana lykkäsin valmistumista vielä tulevasta keväästä seuraavaan syksyyn. Opparia lukuunottamatta todennäköisesti saankin opinnot pulkkaan, mutta koska en tuota opparia ole vielä aloittanutkaan, niin sitä tuskin saan ennen kesää valmiiksi. Niin ja oikeastaan, miksi edes pitäisi?

Lääkelaskentaa

Mähän en tiedä mitenkään päin näiden oppilaitosten talouspolitiikkaa, mutta luulen että money talks. Jotenkinhan niiden on hyödyttävä siitä, että ihmiset valmistuu vaikka nyt esimerkiksi sairaanhoitajaksi kahdessa ja puolessa (osa jopa kahdessa) vuodessa ohjeajan sijasta. Hiillostus opintopisteiden vauhdikkaaseen keräämiseen on joskus melkoista enkä kyllä yhtään ihmettele, vaikka burn outit kolkuttelee ovella ja eräätkin yöunet opiskelijoiden keskuudessa menetetään. Ite oon kyllä nyt vakaasti päättänyt, että vaikka burnaria väistellen selviäisinkin siihen kahteen ja puoleen vuoteen, niin en sitä (todellakaan) aio tehdä. Sitä paitsi monessakin mielessä hyödyn paljon enemmän siitä että olen vielä syksyllä koulun kirjoilla, nih!

Tätä rentoilua ajattelin jatkaa esimerkiksi matkustamalla opintovapaalla Wieniin. Ja Ouluun. Ehkä myös Pohjanmaalle. Ajattelin olla läheisten kanssa. Polttaa kynttilöitä ja liikkua paljon. Ehkä teen jonkun tehtävän, ainakin sen mikä tähän viikon päästä loppuvaan harkkaan liittyy. Omatunto on täydellisen puhdas, sillä ihan riittävästi olen opintopisteitä suorittanut tämänvirkavapaan eteen ja kesälomiakin hölmö mennyt opinnoille pyhittämään. Sellaista mulla, mitäs teille?

Iskä tehnyt jotain -84 ja minä maalunnu jotain 30v. myöhemmin. Lähinnä kynttiläkäytössä. Tunnetta on. Paljon.

P.S. Onko kukaan käynyt Wienissä? Jos on, niin kertokaa mitä kaikkee ihanaa vois ja mitä kaikkee ihanaa kannattais tehdä taikka nähdä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

-Kiitos, että kävit.
-Kiitos, että kommentoit.
<3