Tuosta noin vaan kävin hiihtämässä

Vielä naurattaa.

Olin kuulkaa hiihtämässä. Tämän postauksenkin aiheesta olin suunnitellut jo ennakkoon. Kuinka kaikki oli ihanaa ja suksi luisti ja superhieno uusi harrastus ja sitä rataa ja sitä rataa. No ei käynyt niin. Kaikki oli vaikeaa, suksi luisti (mutta vaan alamäkeen), superhankala uusi harrastus ja sitä rataa ja sitä rataa. Mutta aion hittovie harjoitella! Ihan ykköstavoite on oppia hiihtämään nopeammin kuin juoksemaan. Hah. Eipä ikinä uskois, että noin hitaasti voi edetä noin korkeilla sykkeillä.

Ehkä tuo ensilumen latu on siihen tarkoitukseen vähän hankala. Se sisältää yhden nousun ja on kovin lyhyt tänä vuonna. No ei ole hauska, kun en vaan osaa hiihtää ylämäkeen, alamäessä oon ihan paskat housussa ja sitten on se pieni pätkä, kun voin harjoitella sitä hiihtämistä. Vaikka olin tosi aikaisin liikenteessä, niin aika nopeasti latu täyttyi oikeista hiihtäjistä. Sellaisista nuorista naisista ja vanhoista papoista. Kumpikin ryhmä mennä hiihteli vaan hitonmoista vauhtia ja niin helpon näköisesti. Voin kertoa, että se on teknisesti hieman hankalaa tälläisen hiihtoameeban olla siellä joukossa.

Niille papoille täytyy kyllä nostaa hattua. Tuulipuvut senkun kahisi, kun ne paineli sitä latua ympäri. Yks pappa antoi mulle kyllä hyvää vinkkiä, kiitos siitä. Miten onnellisessa asemassa ne onkaan, kun voivat nauttia eläkeiästään tuolla tavoin ja tuon kuntoisina. Kaikkiin vaivoihin ja sairastumisiin ei elämässä voi vaikuttaa, mutta aika moniin voi. Nuo papat ja mummot on ehdottomasti mun esikuvia numero yksi ja terveys sekä hyvinvointi se elämän suurin tavoite!

Tässä vaiheessa on hymy hyytynyt.

P.S. Sain jonkinlaisen facebookbannerin tuonne sivupalkkiin. En vaan ymmärrä miksei se normi toimi. En vaan kertakaikkiaan saa sitä näkyviin, vaikka toimin kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Anyway, myös facebookissa voi tätä mun blogia seurailla.