Mitä muuta kun liikuntaa?

Neulominen ja lukeminen on liikunnan (ja kirjoittamisen) lisäksi juttuja, mitä tykkään tehdä. Valitettavasti opiskelujen ollessa päällä on sekä neulominen että lukeminen jääneet jonkin verran vähemmälle. Aloitellessa opintoja jännitin hieman miten on blogin laita, mutta joitain suvantovaiheita lukuunottamatta aika aktiivinen olen ollut. Pariin viimeiseen vuoteen ole oikeastaan edes muistanut opetelleeni neulomisen taidon. Kyllä, aikuisena, Youtubesta. Sekä virkkuu- että neulomistaidon. Lapsena ei olisi voinut vähempää kiinnostaa ja ne pakolliset sukatkin todennäköisesti lahjoin jonkun taitavan kaverin tekemään loppuun. Jostain syystä koin jonkinlaisen heräämisen, sanotaanko, nelisen vuotta sitten: oli vaan pakko opetella se juttu. Oikeastaan homma lähti käyntiin kunnianhimoisesta halusta saada itse tehty viltti isoäidin neliöistä. No tuo viltti on edelleen kesken (kyllästyin niihin väreihin aika nopeasti), mutta monenmonituiset jutut olen kyllä tehnyt valmiiksi sen jälkeen, mm. rahinpäällisen, kasan sukkia, jonkin verran pipoja ja lapasia.

Ensin meinasin, että ei pinkkiä...

Pari vuotta meni, että neuloin ihan hulluna. Eniten sukkia. Kivointa on neuloa lasten juttuja: työn tuloksen näkee nopeasti. Aikuisten sukkia neuloessa saattaa monesti kyllästyä työhön ennen kuin toinen sukka on valmis. Etenkin nyt kun tatsi on vähän hakusessa ja siten neulominen hitaanpaa. Nyt hiljan pitkästä aikaa taas muistin neulomisen olemassaolon, kun mietin tuliaisia ystäväni vauvalle. Onneksi muistin, onhan itse tehty tuliainen aina jollain tapaa enemmän kuin ostettu. Jos sitä saisi kuluvan vuoden aikana neulottua edes lähimmille ihmisille joululahjat. Paino sanalla jos. Mukavaahan se neulominen on, kun siihen ryhtyy. Ei kuitenkaan sillä tavoin mukavaa, että valitsisin sen esimerkiksi hiihtolenkin sijaan.

...mutta kuitenkin oli vähän pakko.

(kukka löytyy molemmista sukista, asettelu epähuomiossa vähän hassu. Ei jaksanut enää uudestaan..)

No entäpä sitten lukeminen? Sitä olen tykännyt tehdä ihan lapsesta saakka. Eräänkin kerran olen äitiä huijannut valojen sammutuksen kanssa ja lukenut taskulampun valossa peiton alla Neiti Etsivää, kun on vaan pakko ahmia kirja loppuun. Sama efekti tapahtuu edelleen, mutta enää ei tarvitse huijata ketään. Opiskelu on tuonut tullessaan sen, että muun kirjallisuuden lukeminen jää hiukan taka-alalle. Niin on käynyt ennenkin. Lukuharrastukseen olen kyllä aina vahvasti palannut opiskelutilanteiden hellitettyä ja elämän keskityttyä lähinnä työasioihin opiskelun sijaan. Mun lempikirjallisuutta on kaikenlainen kaunokirjallisuus (painottuen kotimaiseen), omaelämänkerrat ja dekkarit, mielentilasta riippuen. Parhaita on kuitenkin ehkä kunnon itkutarinat ja sitä kautta vaikuttavat lukukokemukset.

P.S. Hyvää ystävänpäivää! Viime vuonna ystävänpäivän tienoilla oli blogissa virtuaalikahvit. Tällä kertaa tarjoan virtuaalisuklaat:

Kuva erään ystäväni luota kahvitteluhetkeltä.
Jos olet taajuuksilla, niin erityisen monta
virtuaalisuklaata sulle :).

Kas, noin. Olkaapa hyvät ja kiitos kivoista kommenteista, vertaistuesta ja vinkeistä :).

Blogi facebookissa, klikkaa sinne ja bloggari instagrammissa @tarupkk