Pyöräilyä ja muuta liikuntaa

(kuvat viikon varrelta)

Eka satamapatsastelu

Viime vuosina on tosiaan juoksijapoloa, eli mua, koeteltu välillä enemmän välillä vähemmän. Kaksi vuotta sitkasta plantaarifaskiitti/jalkateräongelmaa, jonka jälkeen nilkkamurtuma ja -operaatio. Kaikissa jutuissa on aina jotain positiivista ja ilman näitä vastutuksia tuskin olisin ainakaan näin intessiivisesti löytänyt uusia harrastuksia. Etenkin viime talven hiihto ja nyt tämä pyöräily on kyllä juttuja, mistä olen ihan todella onnellinen. Oikeastaan tunnen itseni multisporttaajaksi. Heiveröisesti, mutta tunnen. Enkä ole siitä ollenkaan pahoillaan!

Viikonloppuna otettiin pikkusiskon kanssa parit lasit viiniä

Oon kyllä kertakaikkisen rakastunut pyöräilyyn. Alkuviikosta kiersin tuttua ja turvallista Ruokkeen lenkkiä, jota on lenkkareilla kulutettu kerran jos toisenkin. Keskellä viikkoa uskalsin Ruokkeen lenkiltä ihan ison tien varteen, nimittäin Keuruun tielle. Eikä se ollut paha ollenkaan. Leveä baana ja hyvä alusta, mitä polkea. Jarpan tuella virittelin edeltävästi juomapullotelineen, pumpun, lukon ja satulanaluspussukan pyörään. Oon harjoitellut juomaan ajaessa ja kerran yksi kippurasarvisella ajava nosti mulle kättäkin. Ihan tuli hei mä pyöräilen -fiilis! Tänään kävin osittain uusissa maisemissa, Säynätsalon ja Muuramen suunnalla. Lisäksi lauantaina höntsäpyöräilin Jyväsjärvellä Yläkaupungin yön kautta kotiin ja tänään lähdin Jn mukaan vielä sen juoksulenkille just Ruokkeelle. Lenkin päätteeksi katottiin vähän juttuja tuosta pyörästä ja kokeiltiin myös lukkopolkimia. Täytyy ruuvailla sitä löysemmäksi, nimittäin tuota kipeää jalkaa ei saanut mitenkään siihen lukkoon saatika pois.

Yläkaupungilla

Maantien laidassa ajaminen ei tunnu musta ollenkaan pahalta. Olenhan koko pienen lapsuuteni ajanut pitkin kyliä ja mantuja, jossa kevyen liikenteen väyliä oli hyvin hintsusti tai ei ollenkaan. Sen sijaan alamäet tahtoo vähän jännittää. Etenkin silloin, jos pohja on heikkoa asfalttia, kuten tänään vanhalla nelostiellä Muuramesta kotia kohti ajellessa. Sen lisäksi, että olen lapsuudessa ajanut paljon maantiellä, olen myös lentänyt kohtuu pahasti alamäessä pyörän selästä yli sarvien pöpelikköön. (Jep. mulle tapahtui näitä jo lapsena).

Säynätsalossa

Yhtään en ole jaksanut tai kerinnytkään tutustua tuohon pyörän mukana tulleeseen opukseen. Pikkuhiljaa tulee kuitenkin asioita selville ja J on infonnut aika paljon. Onneksi se on olemassa, tässäkin asiassa! Jarppakin handlaa ainakin ruuvimeisselin käytön, etten mä nyt ihan oman onneni nojassa ole. Perjantaina aiotaan porukalla mä ja Jarppa sekä J vaimoineen istua iltaa. Menen sinne pyörällä ja opiskellaan lisää noita juttuja. Ainakin se kumin vaihto ja kutjujen laitto täytyy treenata. Ettei heti ensimmäisen ongelman eteen tullessa tarvitsis soittaa Jarppaa hakemaan. Etenkin, jos se sattuu olemaan veneellä jossain huitsin nevadassa.

Aikaisen aamun salitreeni

Viikon kaikki liikunnat:

ma: pyöräily 45min. + core 20min.
ti: sali 50min.
ke: ---
to: pyöräily 1h35min. + core 25min.
pe: sali 1h + vesijuoksu 20min.
la: ---
su: pyöräily 1h50min.
yht: 7h5min.

Sellainen oli mennyt viikko. Pieniä haasteita pukkaa, että mihinkä näitä harrastamisia oikein asettais. Ennen töitä vai töiden jälkeen? Suoraan töistä vai vasta illalla? 8-16 olen joka päivä työharkassani ja äkkiseltään tuntuu, että päivät menee tosi nopsaan. Ilta on lyhyt ja aamu tulee äkkiä. Tästä ehkä pohdintaa seuraavissa postauksissa.

Mukavaa viikkoa!