Juhannus(viikon liikunnat)

Alavus. Jos ei sielunmaisema, niin ainakin lähellä sitä.

Juhannus on vietetty ja mukavasti onkin. Poikain kanssa (eli kolmen veljen ja Jarpan) ja tietty äireen. Juhannuskeli oli kyllä perinteinen eli sateinen. Mukava olis ollut pyöräillä lapsuudenmaisemissa, eli Alavuden ja Ähtärin seutua, enemmänkin. Perjantai meni kuitenkin palautellessa torstain pyöräilystä sinne seudulle, lauantain pyöräily jäi lyhyemmänpuoleiseksi, koska alkoi niin jäätävä sade ja sunnuntai oli sitten täynnä muuta ohjelmaa, eli perus kyläkauppavierailut ynnä muuta. Oli siinä kuitenkin välillä ihan hyvääkin keliä. Jonkin verran kävelylenkkeiltiin ja rentoilupyöräiltiin. Sitten tietty saunottiin, pelailtiin kelistä riippuen sisä- ja pihapelejä, makoiltiin kelistä riippuen sohvalla tai takapihalla ja syötiin, syötiin ja syötiin! sellainen juhannus. Ihan leppoisa. Paljon naurua.

Ihmeen mukavasti tuosta 138km pyöräilystä kuitenkin toipui. Ihan hyvin olisi jo seuraavana päivänä voinut jotain treenailla. Fiksua oli kuitenkin pitää lepopäivä, koska alkuviikolla oli joka päivä jotain liikuntaohjelmaa ollut. Positiivinen yllätys oli myöskin se, että sen kummempia tuntemuksia ei myöskään ajon aikana tullut. Kertoo ehkä siitä, että ajoasento on ainakin sinne päin! Ehdottomasti täytyy vastaava reissu tehdä vielä toiseenkin otteeseen. Vaikka Virtain kautta pelipaikalle ja Multian kautta takaisin himaan. Mukava olisi ollut pyöräillä takaisin nytkin, mutta koska sitä ohjelmaa oli ja velvollisuudet kutsui maanantaiaamuna, oli pyörän matkustettava Maseratissa Mitsussa.¨

Alavus by night. Me poikain kanssa!

Juhannusviikon liikunnat:

ma: sali 1h5min.
ti: sali 55min.
ke: pyöräily 1h25min.
to: pyöräily 5h30min.
pe: ---
la: pyöräily 45min.
su: ---
yht: 8h40min.

Tämä viikko otetaankin tuon opparin kanssa vähän löysemmin. Se on oikeastaan aika tervetullutta, koska 1.7. mulla alkais työt. Huh. Ihan nasta mennä tuttuun paikkaan, vaikkakin saikkarin saappaisiin, koska tää kevät on ollut niin rikkonainen. Tuon rikkonaisen kevään takiahan jouduin sanomaan ei yhdelle mielenkiintoiselle kesätyötarjoukselle. En vaan kertakaikkiaan uskaltanut anoa virkavapaata vailla mitään kontrollia nilkkamurtumasta. Isolla kysymysmerkillä oli, olisinko voinut aloittaa kyseisessä paikassa ja jos jotain olisi tullut vaikka myöhemminkin, niin sairaslomaoikeudet uutena työntekijänä ei ole juuri minkäänlaiset. Lisäksi tällaiselle turhankin tunnolliselle kuntoutumispaineet olisi varmasti kasvanut kohtuuttoman suuriksi, mikäli pohjalla olisi ollut lupaus olla käytettävissä tietyn ajan. Jossain vaiheessa vähän asiaa harmittelin, mutta enää en, sillä kesäkuu opparin parissa oli enemmän kuin tervetullut ja mielelläni meen vanhaankin duuniin!