Fyysisiä fiiliksiä viimeisiltä kuukausilta

Viime maanantaina ohitettiin tämän raskauden puoliväli. Sen sekä eilisen rakenneultran (jossa pieni vaikutti voivansa oikeinkin hyvin ja kehittyneen kaikin puolin mallikkaasti) kunniaksi ajattelin kertoa vähän vointeja ja fiiliksiä menneiltä kuukausilta. Kuvat on satunnaisia otoksia juurikin tuolta maanantailta, josta alunperin oli aikomus kirjoittaa päivä kanssani -postaus. Mutta jos tehdään se sitten joltain toiselta päivältä?

Kuten oonkin kertonut, niin ekan kolmanneksen aikana mulla oli aika kovat pahoinvoinnit. En muista oksentelinko ihan päivittäin, mutta suurin piirtein. Pääosin homma oli kuitenkin pelkkää kakomista vessanpöntöllä ja mieleen palautuikin taannoinen vatsatauti. Lähinnä sen jälkeinen toipumisaika, jolloin etoi 24/7 ja olo oli niin jumalattoman väsynyt. Halusin pitäää raskauden salassa vaikkapa nyt työpaikalla ja välillä tuntuikin, että päivät olisi niin paljon helpompia, jos jolle kulle saisi kerrottua (ja okei, vähän valitettua) pahaa oloa. Pahoinvointi helpotti ja vaikka edelleen silloin tällöin tulee huonon olon aalto, ihan oksennukseen saakka, menee se nopeasti myös ohi.

Väsymystä on edelleen vaihdellen. Unen tarve on paljon normaalia suurempi ja joskus vuorotyössä sitä on mahdotonta täyttää ilman, että tuntisit oloasi päivällä väsyneeksi. Mielialavaihteluja on jonkin verran ollut, samaten kun irrationaalisia pelkoja (kuten nyt esimerkiksi toksoplasmoosi ja viimeisimpänä höyryäminen vauvan liikkeistä, joita ei heti päivittäin tuntunut). Nää varmaan kuuluu asiaan, ainakin itseä kokeneemmat ovat näin kertoneet. Merkille on tullut myös laitettua, että oma leposyke (sekä myös rasituksen aikainen sykkeen ja hengityksen käyttäytyminen) on aikalailla eri lukemissa kuin ennen. Kuuluu asiaan ja johtuu huomattavasti kasvaneesta verivolyymistä.

Painoa on tullut, niinkuin nyt asiaan kuuluukin. Vatsa on kasvanut jo ihan vauvavatsaksi. Sekä paino, että vatsankasvu on tapahtunut pompsahtaen. Painonnoususta olin tosiaan jossain vaiheessa vähän huolissanikin, mutta se tuntuu nyt rauhoittuneen. Tästä ehkä ihan oma postauksensa, sillä myönnän kyllä sen, että muuttuvaa kehoa on joutunut mielessä työstämään. Toinen vatsaan liittyvä uusi juttu on ihan hitonmoinen turvotus. Pötsin koko tuplaantuu yhdestä jos toisesta ruoka-aineesta, väärästä määrästä, liian nopeasta ruokailusta taikka väärin ajoitetusta syömisestä. Ruoansulatus tuntuu seisahtuneen ja noin niinkuin kansankielellä kaasun muodostus taas kiihtyneen. Kaikkihan sen tietää, mitä siitä seuraa! Ja jos joku luuli, että holtitonta piereskelyä, niin ei. Se olis itseasiassa pienempi huoli, kun nää krampit. Mutta se siitä.

Kuitenkin kaiken kaikkiaan raskaus on sujunut hyvin. Vaikka muutama edellinen kappale vaikutti lähinnä oirelistalta, niin en haluaisi osaltani olla se kaveri, joka mennen, tullen ja palatessa höyryää kaikesta mahdollisesta oireiluista. Toisaalta taas tuntuu hassulta ignooratakaan näitä "oireita" täysin, vaikka aika usein huomaankin toteavani voivani tosi hyvin ja jätän mainitsematta, että just kyllä aamulla lensi puurot kaarella vessanpönttöön. Kaiken kaikkiaan koen voineeni hyvin ja selvinneeni kohtalaisen vähällä.  Mitään erityisempiä kolotuksia ei toistaiseksi ole ollut. Ei selkävaivaa, issiasongelmaa, liitoskipuja, supistuksia, mitä näitä nyt on. Toki ollaan vasta puolivälissä, mutta oon kyllä kuullut monien kärsivän yhtä jos toista vaivaa jo tässä vaiheessa. Vointi on siis hyvä, vaikka ihan en pääse kiinni siitäkään ajatuksesta, että olisin elämäni kunnossa, jollaisia fiiliksiä saattaa kai myös olla.