Otetaanpa ensiksi tapetille tää fitness. En väitä, etteikö kyseinen laji ole kovaa urheilua tai kaikki urheilijat on syömishäiriöisiä, enkä nyt lähde yhtään mihinkään muuhunkaan velloneisiin väitteisiin laukomaan mielipidettä. Lainatakseni IFBB:n sivuilta sääntöjä:
"Kilpailu on tarkoitettu itseään kunnossa pitäville naisille, joilla on terveelliset elämäntavat. Kilpailijoilla ei saa olla suuret lihakset eikä lihaserottuvuutta. Kehon pitää olla urheilullisen ja terveen näköinen. Ylä- ja alakehon pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa nähden ja arvostelussa otetaan huomioon myös kasvot ja hiukset."
Kyseessä on siis arvostelulaji, täysin ymmärrettävää. Suurin ihmetyksen aihe on se, että kuinka lähestulkoon kaikilla menestyneillä urheilijoilla (?, näin ainakin erään ammattilaisen mukaan, klik) on silikonirinnat. Toisinsanoen siis sen kokoiset rinnat, jotka ei millään biologialla ajateltuna ole oikeassa suhteessa rasvaprosenttiin? Tätä oon jaksanut ihmetellä ja jotenkin se juttu vie koko arvostelulajin juonelta pohjan. Että yläkroppa ja alakroppa tulis olla sopusoinnuissa, mutta tissien ei tarvitse mätsätä? Ja nyt jos joku sanoo, että eihän siinä liiankaan isoja tissejä saa olla, niin se ei kyllä yhtään hiffannut pointtia. Tarkoituksenani ei siis ole parjata fitnesstä tai silikonitissejäkään! Toinen juttu, mitä en ymmärrä, on se, että kilpailu on brändätty (kuten yllä nähdään) suurinpiirtein terveysliikunnaksi ollen kuitenkin ihan jotain muuta (niinkuin mikä tahansa kilpaurheilu on!).
No sitten siihen Thereseen. Tai oikeastaan dopingiin, joka nyt varmaan on jokaisen urheilua seuraavan, harrastavan tai siitä leipänsä tienaavan mielestä väärin. Tässä kohtaa en lähde sen enempiä väittämään, onko aine peräisin siitä huulirasvasta vaiko mistä tai onko kyseessä pelkkä peitetarina ja tiesikö se nyt sitä vai eikö tiennyt. Sitä vaan jaksan ihmetellä, että kuinka hemmetin vahingoniloisia kansalaiset osaa olla. Että toisen ahdingosta revitään kaikki irti niin mediassa kuin somessa, ihan kollegoidenkin (kyllä, kilpakumppaneiden, mutta myös kollegoiden) toimesta. Vieläpä maassa, jonka yksi takavuosien urheilusankari on ahdingossaan ajautunut itsemurhaan saakka. Henkilökohtaisesti en usko, että doping ilmiönä vähenee vain ja ainoastaan onnistuneen testausjärjestelmän myötä, vaan myös asenteita muuttamalla ja tässä avainasemassa yhtenä lenkkinä on itse virheen tehneet urheilijat, joiden liene on mahdotonta olla vallitsemassa lynkkausilmapiirissä rehellisiä. Siitä en tiedä, mikä tässä tapauksessa on homman nimi ollut.
Se mikä on omasta mielestä selvää, niin kropan tai vaikkapa nyt veren manipulointi oli se sitten kirurgisin toimenpitein tai esimerkiksi veritankkauksella, ei pitäisi kuulua urheiluun saatika että kyseisillä toimenpiteillä vielä annetaan lajipiireissä ja -säännöissä mahdollisuus hyötyä.
Tämmöstä tänään täältä sosiaalisen median kaikukammiosta. Hitto, kuinka ärsyttävä ilmiö se onkaan. Mielelläni kuulisin sunkin mielipiteen tai ajatuksia? Molempi aihe kun ainakin somessa tuntuu herättävän kiihkeitä mielipiteitä puoleen jos toiseen.
Räjähtämispisteessä olevat tekotissit rasvattomassa kropassa ovat luonnottomat. Ja rumat. Maailmassa tapahtuu kauheita asioita, joten on ehkä helpompi aloittaa päivä käymällä eka puntarilla ja sitten kyttäämällä kelloa ja keittiövaakaa ravinnon suhteen...Pieni oma maailma.
VastaaPoistaHuulirasvasta en osaa sanoa mitään, ainahan on selityksiä löytynyt.
No joo, ei se heidän kisakunto kuitenkaan ihan normaali tila taida olla :).
PoistaTuo bikinifitness ja erityisesti nuo silarit on asia, jotka saa myös mun suun ymmyrkäiseksi. Eniten sapettaa se, että tuosta luonnottomasta bikinifitness -kropasta on tullut jo lähestulkoon se naisen kropan malli, jota kaikkien pitää tavoitella. On surullista, että homma menee koko ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että porukka treenaa vaan ja ainoastaan ulkonäkötavoitteiden vuoksi. Minimaalinen rasvaprosentti, erottuvat lihakset ja silikonirinnat on aika epäterve kropan malli. Kunnia lajissa kilpaileville ja heidän sitkeydelleen ja ponnisteluilleen, mutta mun mielestä on silti perseestä, millaisia vaikutteita tuo laji kylvää ympärilleen.
VastaaPoistaNo sitten tuo tapaus Johaug. Mun on ollut jotenkin vaikea jäsentää päässäni, mitä siitä ajattelisin. En ole oikein kallistunut asiassa vielä suuntaan enkä toiseen. Mutta tuosta vahongonilosta olen samaa mieltä sun kanssa. Se on jotenkin kauhistuttavaa, kuinka paljon toisen kärsimyksestä voidaan repiä iloa. Mä olin ehkä suoraan sanottuna vähän hämmentynyt siitä Aino-Kaisa Saarisenkin kuvasta, jossa hän seisoo huulirasvapakkaus kädessä siellä Italialaisessa aptekissa. Otsikolla "Tässä on todiste" ja myöhemmin jutussa kirjoitettiin muiden suomalaishiihtäjien kommentti "Kyllähän se hilpeyttä aiheutti". Mä mietin ton nähtyäni vaan, että "MIKSI?" Miksi Aino-Kaisa Saarisella oli tarve tuon kuvan julkaisemiseen? Eihän tuosta välity yhtään mitään muuta kuin puhdasta vahingoniloa. Suomalaisilla nyt on toki aiheen tiimoilta melkoisesti antipatioita Norjalaisia kohtaan menneiden johdosta, mutta miksi pitää alentua tuolle tasolle?
Ehkä se laji on vähän brändätty väärin.. Tai ei mitään ehkä, vaan on! Ainaskin tuo lajiesittely tuossa antaa ymmärtää kyseessä olevan jonkinlaisen terveysliikunnan, mistä ei todellakaan ole kysymys! Ihan hulluksi menee kyllä homma. Ja oon niin samaa mieltä tuosta kuvahommasta ja mietin ihan samaa kysymystä, kun sen näin!
Poista